YHTEYS KRISTUKSEN RUUMIISSA
Perusluonteiset opinkohdat 14
"Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä."
Room. 12:4,5
Saatettuaan päätökseen työnsä maan päällä (Joh. 17:4) Jeesus kantoi edelleenkin huolta opetuslastensa tilasta - vieläpä kuolemaansa edeltävänä iltana.
Kateus johti opetuslapset kiistelyyn siitä, kuka heistä oli suurin ja kenelle annettaisiin korkeimmat asemat Kristuksen valtakunnassa. Jeesuksen selitys, jonka mukaan nöyryys oli hänen valtakuntansa perusperiaatteita ja että hänen todelliset seuraajansa olisivat palvelijoita, jotka eivät odottaisi edes kiitosta palveluksistaan, näytti kaikuneen kuuroille korville (Luuk. 17:10). Vieläpä hänen antamansa esimerkki, kun hän kumartui pesemään heidän jalkojaan koska kukaan heistä ei ollut siihen halukas, näytti olleen turha.
Jeesus on rakkaus. Hänen myötätuntonsa sai ihmisjoukot seuraamaan häntä. Koska opetuslapset eivät ymmärtäneet tätä epäitsekästä rakkautta, he olivat täynnä ennakkoluuloja ei - juutalaisia, naisia, "syntisiä" ja köyhiä kohtaan. Siksi he olivat sokeita Kristuksen rakkaudelle, joka sulki piiriinsä nämäkin kaikki. Kun opetuslapset löysivät hänet keskustelemasta huonomaineisen samarialaisen naisen kanssa, he eivät olleet vielä oppineet, että sadonkorjuuseen kypsymässä oleva vilja sisälsi monenlaisia jyviä.
Kristusta eivät horjuttaneet traditiot, yleinen mielipide eikä edes perheen kanta. Hänen vastustamaton rakkautensa ulottui kaikkialle ja kohotti ihmiskuntaa. Sellainen rakkaus, joka erottaisi opetuslapset välinpitämättömästä kansanjoukosta, olisi todellisen opetuslapseuden tuntomerkki. Heidän piti rakastaa niin kuin hänkin rakasti. Maailman pitäisi aina kyetä erottamaan heidät kristityiksi - ei heidän ammattinsa vuoksi, vaan koska heissä ilmeni Kristuksen rakkaus (vrt. Joh. 13:34,35).
Niinpä Getsemanen puutarhassakin Kristuksen mielen täytti kysymys hänen seurakuntansa yhteydestä - niiden yhteydestä, jotka oli valittu maailmasta (Joh. 17:6). Hän rukoili Isältään seurakuntaan sellaista yhteyttä, joka vallitsi jumaluudessa. "Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut" (Joh. 17:21).
Sellainen yhteys on seurakunnan voimakkain todistamisen väline, sillä se on todisteena Kristuksen epäitsekkäästä rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Jeesus sanoi: "Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua" (Joh. 17:23).
Raamatullinen yhteys ja seurakunta
Minkälainen yhteys Kristuksella oli mielessään, kun hän ajatteli näkyvää seurakuntaansa? Miten sellainen rakkaus ja yhteys on mahdollinen? Mihin se perustuu? Mistä se on rakennettu? Edellyttääkö se yhdenmukaisuutta vai antaako se tilaa monimuotoisuudelle? Miten yhteys toimii?
Hengen ykseys. Pyhä Henki on seurakunnan yhteyttä edistävä tekijä. Hengen kautta uskovat johdetaan seurakunnan yhteyteen. "Meidät - - on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät" (1. Kor. 12:13). Näiden kastettujen jäsenten tulee Paavalin sanojen mukaan pyrkiä "rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys" (Ef. 4:3).
Apostoli luetteli Hengen ykseyden perustekijöitä: "On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa" (Ef. 4:4-6). Seitsemän kertaa toistettuna sana yksi korostaa Paavalin kuvaamaa täydellistä ykseyttä.
Pyhä Henki kutsuu ihmisiä kaikista kansallisuuksista ja roduista ja kastaa heitä yhteen ruumiiseen - Kristuksen ruumiiseen, seurakuntaan. Heidän kasvaessaan Kristukseen, kulttuurierot eivät enää erota heitä toisistaan. Pyhä Henki murtaa rajamuurit ylhäisessä ja alhaisessa asemassa olevien, rikkaiden ja köyhien, naisten ja miesten väliltä. Tajutessaan, että Jumalan silmissä he ovat kaikki samanarvoisia, he arvostavat toinen toistaan.
Tämä ykseys koskee myös yhteisöjä. Se merkitsee sitä, että paikallisseurakunnat kaikkialla ovat samanarvoisia, vaikka toiset saavatkin ottaa vastaan rahaa ja lähetystyöntekijöitä toisista maista. Tällainen hengellinen ykseys ei tunne mitään hierarkiaa. Kansalliset työntekijät ja lähetystyöntekijät ovat Jumalan edessä samanarvoisia.
Yhtyneellä seurakunnalla on yksi toivo - pelastuksen "autuas toivo", joka toteutuu, kun suuri Jumala ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkaus ilmestyy (Tit. 2:13). Tämä toivo on rauhan ja ilon lähde, ja se antaa voimakkaan motiivin yhtyneelle todistamiselle (Matt. 24:14). Se johtaa myös ihmisen muuttumiseen, sillä "jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä" (1. Joh. 3:3).
Yhteinen uskomme - henkilökohtainen usko Jeesuksen Kristuksen sovitusuhriin - yhdistää meidät yhdeksi ruumiiksi. Yksi kaste, joka kuvaa Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta (Room. 6:3-6), ilmaisee täydellisesti tämän uskon ja todistaa yhteydestämme Kristuksen ruumiiseen.
Lopuksi: Raamattu opettaa, että on olemassa yksi Henki, yksi Herra, yksi Jumala ja Isä. Kaikki puolet seurakuntayhteydestä perustuvat kolmiyhteisen Jumalan ykseyteen. "Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama" (1. Kor. 12:4-6).
Ykseyden ulottuvuudet. Uskovat kokevat samanmielisyyttä. Huomaa seuraavat kehotukset: "Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen kristuksen Jumalaa ja Isää" (Room. 15:5,6). "Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä" (1. Kor. 1:10). "Ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne" (2. Kor. 13:11).
Jumalan seurakunnan tulisi siis ilmentää tunteen, ajatuksen ja toiminnan yhteyttä. Merkitseekö se sitä, että jäsenillä tulisi olla samanlaisia tunteita, ajatuksia ja toimintoja? Merkitseekö raamatullinen ykseys yhdenmukaisuutta?
Ykseyttä moninaisuudessa. Raamatullinen ykseys ei merkitse yhdenmukaisuutta. Raamatun käyttämä vertauskuva ihmisruumiista osoittaa, että seurakunnan ykseys vallitsee moninaisuudessa.
Ruumiilla on monia elimiä, jotka kaikki työskentelevät elimistön parhaaksi. Kukin niistä täyttää elintärkeän vaikkakin erilaisen tehtävän. Mikään ei ole hyödytön.
Tämä sama periaate toimii seurakunnassa. Jumala "jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo" (1. Kor. 12:11). Näin syntyy tervettä monimuotoisuutta, joka hyödyttää seurakuntaa. Kaikki jäsenet eivät ajattele samalla tavalla eivätkä kaikki ole kykeneviä tekemään samaa työtä. Kaikki kuitenkin toimivat saman Hengen johdon alaisina ja rakentavat seurakuntaa parhaan Jumalalta saadun kyvyn mukaan.
Toteuttaakseen tehtävänsä seurakunta tarvitsee kaikkien lahjojen myötävaikutusta. Yhdessä ne muodostavat kokonaisvaltaisen evankeliointiohjelman. Seurakunnan menestys ei edellytä, että jokainen jäsen on samanlainen ja tekee samaa työtä kuin kaikki muutkin jäsenet; päinvastoin menestys riippuu siitä, toteuttavatko kaikki jäsenet Jumalalta saamaansa tehtävää.
Luonnossa viiniköynnös kuvaa ykseyttä moninaisuudessa. Jeesus käytti viinipuuvertausta kuvatakseen uskovan yhteyttä häneen itseensä (Joh. 15:1-6). Viinipuun oksat ovat osa todellisesta Viinipuusta - Kristuksesta. Kuten jokainen oksa ja lehti, samoin jokainen yksityinen kristitty eroaa toisista. Kuitenkin ykseys vallitsee, sillä kaikki saavat ravintonsa samasta lähteestä, Viinipuusta. Viinipuun oksat ovat toisistaan erillisiä eivätkä sekoitu toisiinsa. Kuitenkin kukin oksa on yhteydessä toisiin oksiin koska ne ovat kiinnittyneitä samaan runkoon. Ne kaikki vastaanottavat ravinnokseen samoja elämää antavia aineksia.
Samoin kristillinen ykseys riippuu siitä, ovatko seurakunnan jäsenet oksastettuja Kristukseen. Hänestä lähtee voima, joka elävöittää kristityn elämää. Hän on kaikkien niiden kykyjen ja voimavarojen lähde, joita tarvitaan seurakunnan tehtävän suorittamiseen. Yhteys häneen vaikuttaa kaikkien kristittyjen elämäntapoihin ja tottumuksiin. Hänen välityksellään kaikki jäsenet ovat yhteydessä toisiinsa ja liittyneitä saman tehtävän toteuttamiseen. Kun jäsenet ovat Kristuksessa, itsekkyys karkoittuu ja kristillinen ykseys rakentuu. Tämä auttaa kristittyjä toteuttamaan lähetystehtävänsä.
Vaikka siis seurakunnassa on erilaisia luonteita, kaikki työskentelevät saman Pään johdolla. Vaikka lahjoja on monia, on kuitenkin vain yksi Henki. Vaikka lahjat ovat erilaisia, toiminta on sopusointuista. "Hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama" (1. Kor. 12:6).
Uskon yhteys. Lahjojen erilaisuus ei kuitenkaan merkitse uskonkäsitysten erilaisuutta. Viimeisinä päivinä Jumalan seurakunta muodostuu ihmisistä, jotka liittyvät toisiinsa samalla ikuisen evankeliumin korokkeella. Heidän elämälleen on ominaista Jumalan käskyjen noudattaminen ja usko Jeesukseen (Ilm. 14:12). Yhdessä he julistavat maailmalle Jumalan kutsua pelastukseen.
Miten tärkeä on seurakunnan ykseys?
Ykseys on välttämätöntä seurakunnalle. Sitä ilman seurakunta ei kykenisi suorittamaan pyhää tehtäväänsä.
Ykseys tehostaa seurakunnan toimia. Maailmassa, joka on ristiriitojen ja taistelujen repimä, se rakkaus ja ykseys, mikä vallitsee persoonallisuudeltaan, luonteenlaadultaan ja taipumuksiltaan erilaisten jäsenten kesken todistaa seurakunnan sanoman puolesta voimakkaammin kuin mikään muu voisi tehtä. Tämä ykseys tarjoaa vastaansanomattoman todisteen heidän yhteydestään taivaaseen ja osoittaa, että he todella ovat Kristuksen opetuslapsia (Joh. 13:35). Se vahvistaa Jumalan sanan voiman.
Kristityiksi tunnustautuvien väliset taistelut ovat herättäneet paheksuntaa epäuskoisissa ja se on ollut ehkä suurin este kristillisen uskon omaksumiselle. Todellinen ykseys uskovien kesken hälventää näitä epäluuloja ja kielteisiä asenteita. Kristus sanoi sen olevan suurin todiste maailmalle siitä, että hän on maailman Vapahtaja (Joh. 17:23).
Ykseys ilmaisee Jumalan valtakunnan todellisuuden. Todella yksimielinen seurakunta maan päällä ilmaisee, että sen jäsenet ovat vakavissaan aikoessaan elää yhdessä myös taivaassa. Maan päällä ilmenevä ykseys osoittaa Jumalan ikuisen valtakunnan todellisuuden. Näin eläville toteutuu Psalmin sana: "Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!" (Ps. 133:1).
Ykseys osoittaa seurakunnan voiman. Ykseys tuo voimaa, hajaannus heikkoutta. Seurakunta on todella menetyksekäs ja väkevä, kun sen jäsenet ovat yhtä Kristuksen ja toistensa kanssa ja työskentelevät sopusoinnussa maailman pelastamiseksi. Silloin ja ainoastaan silloin he ovat sanan todellisimmassa merkityksessä "Jumalan työtovereita" (1. Kor. 3:9).
Kristittyjen ykseys merkitsee haastetta maailmalle, joka on lisääntyvässä määrin rakkaudettoman itsekkyyden rikki repimä. Yhtenäinen seurakunta ja kirkko näyttää ratkaisumallia yhteiskunnalle, jota kulttuuri - , rotu - ja kansallisuustekijät hajoittavat. Yhtynyt seurakunta kykenee vastustamaan Saatanan hyökkäyksiä. Pimeyden voimat ovat kykenemättömiä taistelussa sellaista seurakuntaa vastaan, jonka jäsenet rakastavat toisiaan niin kuin Kristus on rakastanut heitä.
Yhtyneen seurakunnan myönteistä ja kaunista vaikutusta voidaan verrata orkesterin esitykseen. Hetkeä ennen kuin orkesterin johtaja saapuu muusikot virittelevät soittimiaan ja aikaansaavat näin epäsointuisen hälyn. Mutta kun johtaja ilmestyy, kaikki äänet vaikenevat ja kaikki silmät kohdistuvat johtajaan. Jokainen orkesterin jäsen istuu paikallaan valmiina soittamaan hänen johdollaan. Johtajansa johdolla orkesteri aikaansaa kaunista, sointuvaa musiikkia.
"Ykseys Kristuksen ruumiissa merkitsee oman elämäni soittimen sulautumista kutsuttujen suureen orkesteriin jumalallisen Johtajan alaisuudessa. Hänen tahtipuikkonsa mukaisesti ja seuraten luomisen alkuperäistä partituuria meillä on etuoikeus esittää ihmiskunnalle sinfonia Jumalan rakkaudesta." *1
Ykseyden aikaansaannokset
Jotta seurakunta voisi kokea ykseyden, Jumalan ja uskovien on yhdessä oltava mukana sitä aikaansaamassa. Mikä on ykseyden lähde ja voidaanko se saada aikaan? Mikä on uskovien osuus?
Ykseyden lähde. Raamattu osoittaa, että ykseyden lähtökohtana on (1) Isän suojelva voima (Joh. 17:11), (2) Isän kirkkaus, jonka Kristus antoi seuraajilleen (Joh. 17:22) ja (3) Kristuksen oleminen uskovissa (Joh. 17:23). Pyhä Henki, Kristuksen ruumiissa asuva Kristuksen Henki on se yhteenliittävä voima, jonka läsnäolo pitää jokaisen osan yhdessä.
Tässä toteutuu sama kuin pyörässä. Mitä lähempänä seurakunnan jäsenet (pyörän puolat) ovat Kristusta (pyörän napaa), sitä lähempänä ne ovat toisiaan. "Todellisen yhteyden salaisuus seurakunnassa ja perheessä ei ole diplomatiassa, hallinnossa eikä yli - inhimillisissä ponnisteluissa erimielisyyksien voittamiseksi - vaikka näitäkin tarvitaan kipeästi - vaan yhteydessä Kristuksen kanssa." *2
Pyhä Henki yhdistäjänä. Koska Kristuksen Henki on totuuden Henki, Pyhä Henki johtaa ykseyteen.
1.Ykseyden keskus. Kun Henki tulee uskovaan, hän saa uskovan nousemaan inhimillisten kulttuuria, rotua, ihonväriä, kansallisuutta ja yhteiskunnallista asemaa koskevien ennakkoluulojen yläpuolelle (ks. Gal. 3:26-28). Tämä tapahtuu siten, että Henki tuo Kristuksen sydämeen. Ne, joissa Henki asuu keskittyvät Jeesukseen, eivät itseensä. Seurakunnan jäsenten yhteys Kristukseen muodostaa ykseyden siteen jäsenten välille - se on heissä asuvan Hengen hedelmää. Sen vaikutuksesta he pitävät erojaan vähäpätöisinä ja yhtyvät suorittamaan yhteistä lähetystehtäväänsä Jeesuksen kirkastamiseksi.
2. Hengellisten lahjojen merkitys ykseyden aikaansaajana. Onko seurakunnan ykseyden saavuttaminen mahdollista? Kun Kristus aloitti välitystyönsä Isänsä oikealla puolella taivaassa hän huolehti siitä, että tavoite hänen kansansa ykseydestä ei jäisi pelkäksi haavekuvaksi. Pyhän Hengen kautta hän antoi erityisiä lahjoja, joiden tarkoituksena oli johtaa uskovat yhteyteen uskossa.
Kirjoittaessaan näistä lahjoista Paavali sanoi, että Kristus "antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat". Tämän Kristus teki "varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä" (Ef. 4:11 - 14).
Näiden erityislaatuisten lahjojen tarkoituksena on kehittää "Hengen luomaa ykseyttä" niin että "pääsemme yhteen ja samaan uskoon" (Ef. 4:3,13), jotta emme enää olisi "alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita" (Ef. 4:14).
Näiden lahjojen vaikutuksesta uskovat puhuvat totuutta rakkaudessa ja kasvavat Kristukseen, seurakunnan Päähän, ja näin muodostuu dynaaminen rakkauden ykseys. Kristus "liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa" (Ef. 4:16).
3. Ykseyden perusta. Pyhä Henki toimii Totuuden Henkenä täyttääkseen Kristuksen lupauksen (Joh. 15:26). Hänen tehtävänsä on johdattaa uskovat tuntemaan koko totuuden (Joh. 16:13). On siis selvää, että Kristus - keskeinen totuus on ykseyden perusta.
Hengen tehtävänä on johtaa uskovia tuntemaan totuuden sellaisena kuin se on Jeesuksessa. Tällaisella totuuden tutkimisella on ykseyttä edistävä vaikutus. Kuitenkaan pelkkä tutkiminen ei riitä aikaansaamaan todellista ykseyttä. Sen saa aikaan vain totuuden uskominen, julistaminen ja elämään soveltaminen sellaisena kuin totuus on Jeesuksessa. Yhteys, hengelliset lahjat ja rakkaus ovat kaikki hyvin tärkeitä, mutta niiden täyteys saavutetaan hänen kauttaan joka sanoi: "Minä olen tie ja totuus ja elämä" (Joh. 14:6). Jeesus rukoili: "Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus" (Joh. 17:17). Voidakseen kokea ykseyttä, uskovien on siis vastaanotettava sitä valoa, joka loistaa Sanasta. Kun tämä totuus, sellaisena kuin se on Jeesuksessa, asuu sydämessä, se puhdistaa, kohottaa ja jalostaa elämää sekä poistaa siitä kaikki ennakkoluulot ja kaiken kitkan.
Kristuksen uusi käsky. Kuten ihminen, seurakuntakin luotiin Jumalan kuvaksi. Kuten jumaluuden jäsenet rakastavat toisiaan, samoin seurakunnan jäsenetkin rakastavat toisiaan. Kristus käski uskovia osoittamaan rakkautensa Jumalaan rakastamalla lähimmäisiä niin kuin itseään (Matt. 22:39).
Jeesus itse vei tämän rakkauden periaatteen huippuunsa Golgatalla. Juuri ennen kuolemaansa hän antoi opetuslapsilleen uuden käskyn: "Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä" (Joh. 15:12; vrt. 13:34). Se merkitsi samaa kuin jos hän olisi sanonut heille: "Pyydän, että ette ryhdy puolustamaan oikeuksianne, ette valvomaan saadaksenne sen, mikä teille kuuluu, ette haastamaan oikeuteen, jos oikeuksianne loukataan. Pyydän että paljastatte selkänne ruoskittavaksi, käännätte toisenkin poskenne, kestätte väärät syytökset, pilkan, ristiinnaulitsemisenkin, jos toisten rakastaminen sitä vaatii. Sitä merkitsee toisten rakastaminen niin kuin minä olen teitä rakastanut."
1. Mahdoton mahdollisuus. Miten voimme rakastaa niin kuin Kristus rakasti? Mahdotonta! Kristus pyytää mahdotonta, mutta hän voi toteuttaa sen, mikä on mahdotonta. "Kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni" (Joh. 12:32). Ykseys Kristuksen ruumiissa perustuu inkarnaatioon, uskovien ykseys toteutuu lihaksi tulleen Sanan kautta. Uskovien keskinäinen ykseys perustuu myös siihen, että he ovat osallisia Viinipuun yhteisestä juuresta. Ja lopuksi se perustuu ristiin: Golgatan rakkauden sarastamiseen uskovien sydämessä.
2. Ykseys ristillä. Seurakunnan ykseys toteutuu ristillä. Vain silloin kun tajuamme, että emme rakasta emmekä voi rakastaa niin kuin Jeesus, myönnämme tarvitsevamme hänen pysyvää läsnäoloaan - ja uskomme häntä kun hän sanoo: "Ilman minua te ette saa aikaan mitään" (Joh. 15:5). Ristillä käsitämme, että hän ei kuollut vain meidän tähtemme, vaan jokaisen maan päällä olevan ihmisen tähden. Tämä merkitsee sitä, että hän rakastaa kaikkia kansallisuuksia, rotuja, ihonvärejä ja yhteiskuntaluokkia. Hän rakastaa jokaista yhtä paljon, riippumatta heidän eroistaan. Siksi ykseyden juuret ovat Jumalassa. Ihmisen ahdas näkemys pyrkii erottelemaan ihmisiä. Risti murtautuu läpi inhimillisen sokeuden ja asettaa Jumalan hintalapun ihmisolentoon. Se osoittaa, ettei kukaan ole arvoton. Kaikkia tarvitaan. Jos Kristus rakastaa heitä, meidänkin tulee rakastaa.
Kun Kristus sanoi, että hän ristiinnaulittuna vetää kaikki luokseen, hän tarkoitti sitä, että hänen, maailman suurimman Kärsijän, magneettinen vetovoima aikaansaisi ykseyden hänen ruumiissaan, seurakunnassa. Taivaan ja meidän välillämme vallitseva suuri kuilu, jonka Kristus ylitti, saa näyttämään hyvin mitättömältä sen pienen askeleen, jonka joudumme ottamaan kohdataksemme veljemme.
Golgata merkitsee: "Kantakaa toistenne taakkoja" (Gal. 6:2). Hän kantoi koko ihmiskunnan taakat, jotka musersivat hänet ja riistivät hänen henkensä, jotta hän voisi antaa meille elämän ja vapauttaa meidät auttamaan toisiamme.
Askeleita ykseyteen. Ykseys ei toteudu automaattisesti. Uskovien on astuttava askeleita sen tavoittamiseksi.
1. Ykseys kodissa. Ihanteellinen harjoittelupaikka seurakuntayhteydelle on koti. Jos opimme kodin piirissä viisasta johtajuutta, ystävällisyyttä, lempeyttä, kärsivällisyyttä ja rakkautta, jonka keskuksena on risti, kykenemme toteuttamaan näitä periaatteita myös seurakunnassa.
2. Tavoittele ykseyttä. Emme saavuta ykseyttä ellemme tietoisesti tavoittele sitä. Meidän tulisi päivittäin rukoilla ykseyden puolesta ja pyrkiä sitä toteuttamaan käytännössä.
Meidän tulisi vähätellä erimielisyyden aiheita ja välttää väittelyä epäolennaisista asioista. Sen sijaan että keskittyisimme siihen, mikä meitä erottaa, meidän tulisi puhua niistä monista kallisarvoisista totuuksista, joista olemme yhtä mieltä. Puhu ykseydestä ja rukoile, että Kristuksen rukous täyttyisi. Siten voimme toteuttaa sitä ykseyttä ja sopusointua, jota Jumala toivoo meidän omistavan.
3. Toimi yhteisen päämäärän hyväksi. Seurakunta ei koe ykseyttä ennen kuin se yksimielisesti on mukana julistamassa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Sellainen lähetystehtävä tarjoaa ihanteellisen tilaisuuden harjoitella sopusointuista yhteistyötä. Siinä uskovat oppivat, että he ovat jäseniä Jumalan suuressa perheessä ja että kokonaisuuden onni riippuu jokaisen jäsenen hyvinvoinnista.
Omassa palvelutyössään Kristus liitti toisiinsa sielun ja ruumiin ennalleensaattamisen. Kun hän lähetti opetuslapsensa suorittamaan tehtäväänsä, hän korosti kumpaakiin aluetta: saarnaamista ja parantamista (Luuk. 9:2; 10:9).
Kristuksen seurakunnan tulee siis harjoittaa sekä sananjulistusta että lääkintälähetystyötä. Kumpaakaan näistä Jumalan työn alueista ei tule johtaa toisistaan riippumattomina eikä sallia kummankaan vallata kaikkea huomiota. Kristuksen toiminnalle ominaisen tasapainon tulisi vallita myös meidän työssämme sielujen hyväksi.
Seurakunnan työssä mukana olevien tulee toimia läheisessä yhteistyössä, mikäli he haluavat esittää maailmalle evankeliumin kutsun tehokkaalla tavalla. Joittenkin mielestä ykseyteen kuuluu eri työyksiköiden yhdistäminen tehokkuuden lisäämiseksi. Kuitenkin vertauskuva ihmiselimistöstä osoittaa, että jokainen elin, olipa se pieni tai suuri, on tärkeä. Yhteistoiminta - ei kilpailu - on Jumalan suunnitelma hänen maailmanlaajuiselle työlleen. Näin ykseys Kristuksen ruumiissa kuvastaa Kristuksen epäitsekästä rakkautta, joka sai niin suurenmoisen ilmauksensa ristillä.
4. Kehitä maailmanlaajuista näkemystä. Seurakunta ei kuvasta todellista ykseyttä ellei se aktiivisesti edistä Jumalan työtä maailman kaikissa osissa. Seurakunnan tulisi tehdä kaiken voitavansa välttääkseen kansallista, kulttuurista tai alueellista eristäytymistä. Tarkoituksen ja toiminnan ykseyden saavuttamiseksi eri kansallisuuksia edustavien uskovien tulee toimia yhdessä.
Seurakunnan on huolehdittava siitä, että se ei edistä erillisiä kansallisia intressejä, jotka voisivat vahingoittaa sen yhteistä, maailmanlaajuista tehtävää. Seurakunnan johdon tulee toimia tavalla, joka säilyttää samanarvoisuuden ja ykseyden. Sen tulee huolehtia siitä, ettei jollakin alueella toteuteta yksipuolisesti ohjelmia, joiden rahoittaminen estäisi työn kehittämistä maailman muilla alueilla.
5. Vältä asenteita, jotka jakavat seurakuntaa. Itsekkyys, ylpeys, itseriittoisuus, ylemmyyden tunne, ennakkoluuloisuus, arvostelumieli ja vikoilunhalu ovat asenteita, jotka synnyttävät seurakunnassa hajaannusta. Näiden asenteiden taustalla on useinkin rakkauden puuttuminen kristityn kokemuksesta. Rakkautemme toisiamme kohtaan voi uudistua, kun palautamme uudelleen mieleemme Jumalan lahjan, jonka hän antoi Golgatalla Kristuksessa (1. Joh. 4:9-11). Pyhän Hengen välittämä Jumalan armo voi poistaa sydämestä nuo häiritsevät asenteet.
Kun eräässä seurakunnassa syntyi hajaannusta aiheuttava ongelma, Paavali kehotti seurakuntaa: "antakaa Hengen ohjata elämäänne" (Gal. 5:16). Jatkuvassa rukouksessa meidän tulee etsiä Hengen johdatusta ja antaa Hengen johtaa meitä ykseyteen. Hengen johdossa eläminen tuottaa Hengen hedelmää, jota ovat "rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä" - ne ovat tehokasta vastamyrkkyä hajaannukselle (Gal. 5:22,23).
Jaakob muistutti eräästä toisesta hajaannusta aiheuttavasta tekijästä: kun kohtelemme ihmisiä heidän rikkautensa tai yhteiskunnallisen asemansa mukaisesti. Voimakkain sanoin hän tuomitsi sellaisen puolueellisuuden: "Jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi" (Jaak.2:9). Koska Jumala ei erottele ihmisiä (Ap. t. 10:34), meidänkään ei tule erotella seurakunnan jäseniä heidän asemansa, varallisuutensa tai kykyjensä perusteella. Me voimme kunnioittaa heitä, mutta meidän ei tule pitää heitä arvokkaampina taivaalliselle Isällemme kuin vaatimattomintakin Jumalan lasta. Kristuksen sanat muistuttavat meitä oikeasta arvostuksesta: "Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle" (Matt. 25:40). Kaikki seurakunnan jäsenet ovat hänen lapsiaan ja siksi yhtä tärkeitä hänelle.
Niin kuin Herramme, Ihmisen Poika, tuli jokaisen Aadamin pojan ja tyttären veljeksi, samoin me hänen seuraajinaan olemme kutsuttuja välittämään sanomaa hänen lunastavasta rakkaudestaan veljillemme ja sisarillemme kaikissa maissa, kaikkien kansojen, heimojen ja kielten keskuudessa (Ilm. 14:6).
Lähdeviitteet
1. Benjamin F. Reaves, "What Unity Means to Me," Adventist Review, 4.12.1986, s. 20.
2. White, Kodin ihanteita, (Tampere: Kirjatoimi, 1988), s. 180.
Sivu päivitetty 26.1.2012.
