Adventtikirkon julkilausuma lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kysymys silloin, kun lasta vanhempi tai voimakkaampi henkilö käyttää voimaansa, arvovaltaansa tai asemaansa saadakseen lapsen osallistumaan seksuaaliseen käyttäytymiseen tai toimintaan. Insesti on lapsen seksuaalisen hyväksikäytön erityismuoto, jolla tarkoitetaan mitä tahansa seksuaalista toimintaa äidin/isän ja lapsen, sisarusten, lähisukulaisten, äiti/isä puolen ja lapsen, tai sijaisäidin/isän ja lapsen välillä.
Hyväksikäyttäjät voivat olla kumpaa sukupuolta tahansa. He voivat olla nuoria, keski-ikäisiä tai vanhoja ja edustaa mitä kansallisuutta ja yhteiskunnallista tai taloudellista asemaa tahansa. Usein he ovat avioliitossa eläviä miehiä, joilla on lapsia, arvostettu ammatti ja jotka saattavat olla ahkeria kirkossakävijöitä. On tavallista, että he kieltävät jyrkästi rikollisen käyttäytymisensä, kieltäytyvät näkemästä tekojaan ongelmana, esittävät käyttäytymiselleen järkiperäisiä syitä tai syyttävät siitä toisia. Vaikka monet hyväksikäyttäjät näyttävätkin kärsivän syvälle juurtuneesta turvattomuuden tunteesta ja heikosta itsetunnosta, näitä ongelmia ei tule koskaan hyväksyä lapseen kohdistetun seksuaalisen hyväksikäytön puolustukseksi. Useimmat asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä on todellisuudessa enemmän kysymys vallan ja hallinnan halusta kuin seksistä.
Kun Jumala loi ihmisperheen, hän aloitti perustamalla miehen ja naisen välisen avioliiton, jonka perustana oli molemminpuolinen rakkaus ja luottamus. Tämän suhteen tarkoituksena on yhä tarjota perustus tasapainoiselle ja onnelliselle perheelle, jossa perheen jokaisen jäsenen arvoa ja loukkaamattomuutta suojellaan ja kunnioitetaan. Jokaista lasta on pidettävä Jumalan antamana lahjana. Vanhemmille on annettu etuoikeus ja velvollisuus tarjota hoivaa, turvaa ja fyysistä huolenpitoa lapsille, jotka Jumala on heidän huostaansa uskonut. Lasten tulisi voida kunnioittaa vanhempiaan ja luottaa heihin sekä muihin perheenjäseniin ilman vaaraa joutua hyväksikäytetyiksi.
Raamattu tuomitsee lasten seksuaalisen hyväksikäytön mitä jyrkimmin sanoin. Sen mukaan jokainen yritys hämmentää, hämärtää tai rikkoa henkilökohtaisia, sukupolvien tai sukupuolten välisiä rajoja seksuaalisen hyväksikäytön muodossa merkitsee petosta ja karkeaa rikosta ihmisen persoonallisuutta kohtaan. Se tuomitsee avoimesti voiman, arvovallan ja vastuun väärinkäytön, koska siten loukataan uhrien syvimpiä tunteita, jotka koskevat heitä itseään, toisia ihmisiä ja Jumalaa, ja särjetään heidän kykynsä osoittaa rakkautta ja luottamusta. Jeesus käytti voimakasta kieltä tuomitessaan jokaisen sellaisen toimet, joka sanoin tai teoin saa lapsen kompastumaan.
Adventistikirkko yhteisönä ei ole immuuni lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle. Uskomme, että seitsemännen päivän adventistien opinkohdat ja uskonnolliset periaatteet vaativat meitä toimimaan aktiivisesti sen ehkäisemiseksi. Olemme myös sitoutuneet hengellisesti auttamaan hyväksikäytettyjä ja hyväksikäyttäjiä sekä heidän perheitään parantumisprosessissa. Pidämme seurakuntien johtotehtävissä olevia vastuunalaisina siitä, että heidän henkilökohtainen käytöksensä on sopivaa hengellisessä johtajuus- ja luottamusasemassa olevalle.
Kirkkona katsomme, että uskomme vaatii meitä toteuttamaan seuraavaa:
1. Korostamaan Kristuksen antamia periaatteita perhe-elämän ihmissuhteille, joissa lasten itsekunnioitus, ihmisarvo ja puhtaus tunnustetaan jumalallisiksi oikeuksiksi.
2. Luomaan ja ylläpitämään ilmapiiriä, jossa hyväksikäytetyt lapset voivat tuntea olevansa turvassa kertoessaan seksuaalisesta hyväksikäytöstään ja tuntea, että heitä kuunnellaan.
3. Hankkimaan perusteellista tietoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sen vaikutuksesta omassa seurakuntayhteisössämme.
4. Auttamaan pastoreita ja muita seurakunnan johtoasemissa olevia tunnistamaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön varoitusmerkit ja tietämään, miten on toimittava asianmukaisesti, kun hyväksikäyttöä epäillään tai kun lapsi kertoo joutuneensa hyväksikäytetyksi.
5. Luomaan yhteyksiä alan asiantuntijoihin ja paikallisiin järjestöihin, jotka voivat ammattitaidollaan auttaa hyväksikäytön uhreja ja heidän perheitään.
6. Laatimaan asianmukaisella tasolla ohjesääntöjä, jotka auttavat seurakunnan johtajia:
b) pitämään hyväksikäyttäjiä vastuussa teoistaan sekä huolehtimaan siitä, että he saavat asianmukaisen rangaistuksen.
7. Tukemaan perheiden ja perheenjäsenten kasvatusta siten, että
b) tuetaan lapsen tervettä käsitystä omasta arvostaan ja niin autetaan häntä kunnioittamaan itseään ja toisia,
c) edistetään Kristuksen esimerkin mukaisia ihmissuhteita miesten ja naisten välillä sekä kotona että kirkossa.
8. Huolehtimaan siitä, että seurakunnassa on tarjolla uskossa vastaanotettava sovituksen sana sekä hyväksikäyttäjälle että hyväksikäytetylle. Samalla heitä autetaan pääsemään paikkakunnan ammattiauttajien yhteyteen.
9. Rohkaisemaan useampia hankkimaan koulutusta perheterapian alalla. Näin voitaisiin edistää hyväksikäytön uhrien ja rikoksen tekijöiden tervehtymistä.
Edellä oleva julkilausuma perustuu seuraavissa raamatunkohdissa esitettyihin periaatteisiin: 1. Moos.1:26-28; 2. 18-25; 3. Moos. 18:20; 2. Sam. 13: 1-22; Matt. 18:6-9; 1. Kor. 5:1-5; Ef. 6:1-4; Kol. 3:18-21; 1. Tim. 5:5-8.
Tämä julkilausuma hyväksyttiin pääkonferenssin johtokunnan kevätkokouksessa 1.4. 1997.
Suomentaja Olavi Rouhe.
