PROFETOIMISEN LAHJA
Perusluonteiset opinkohdat 18
"Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa."
1. Kor. 14:1
Josafat, Juudan kuningas, oli ahdistunut. Vihollisjoukot olivat lähestymässä, ja tilanne näytti toivottomalta. "Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston" (2. Aikak. 20:3). Kansaa alkoi virrata Herran temppelin uudelle esipihalle rukoilemaan Jumalalta armoa ja vapautusta.
Kun Josafat johti rukouspalvelusta hän pyysi Jumalaa muuttamaan olosuhteet. Hän rukoili: "Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa" (jae 6). Eikö Jumala ollutkin suojellut omiaan menneisyydessä? Eikö hän ollutkin antanut tätä maata valitulle kansalleen? Niinpä Josafat jatkoi rukoustaan: "Jumalamme, rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme" (jae 12).
Koko Juudan kansan seistessä Herran edessä, Herran henki tuli joukon keskellä seisovaan leeviläiseen Jahasieliin. Hänen sanomansa valoi rohkeutta ja antoi opastusta pelokkaalle kansalle. Hän sanoi: "älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö - - sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan. - - Teidän ei pidä ryhtyä taisteluun. Jääkää vain paikoillenne ja katselkaa, millaisen avun Herra teille antaa. - - Herra on teidän kanssanne" (jakeet 15-17). Aamulla kuningas Josafat sanoi joukoilleen: "Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin" (jae 20). *1
Niin täysin tämä kuningas luotti Jahasieliin, tuohon vähän tunnettuun profeettaan, että "hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen laulajat, jotka pyhä asu yllään lauloivat Herralle ylistystä: - Kiittäkää Herraa, iäti kestää hänen armonsa!" Uskon sävelten täyttäessä ilman Herra aiheutti sekaannuksen Juudaa vastaan liittoutuneissa joukoissa. Juudan viholliset tuhosivat toisensa niin että yksikään vihollisista "ei ollut jäänyt henkiin" (jae 24).
Jahasiel oli Herran sanansaattaja juuri tuota aikaa varten.
Profeetoilla oli tärkeä tehtävä sekä Vanhan että Uuden testamentin aikoina. Mutta lakkasiko profetian lahja toimimasta silloin kun Raamatun pyhien kirjoitusten kokoelma eli kaanon suljettiin? Vastauksen löytääksemme luokaamme katsaus profetian historiaan.
Profeetallinen lahja Raamatun aikoina
Vaikka synti lopetti Jumalan ja ihmisen keskeisen välittömän kanssakäymisen (Jes. 59:2), Jumala ei lopettanut yhteyttään ihmiskuntaan; päinvastoin hän kehitti muita yhteydenpidon muotoja. Hän alkoi lähettää rohkaisun, varoituksen ja nuhteen sanomiaan profeettojen välityksellä. *2
Raamatussa profeetta tarkoittaa "henkilöä, joka vastaanottaa Jumalalta sanomia ja välittää niiden sisällön hänen kansalleen." *3 Profeetat eivät profetoineet omasta aloitteestaan, sillä "yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet" (2. Piet. 1:21).
Vanhassa testamentissa sana profeetta on yleensä käännetty heprean sanasta nabi. Sen merkitystä selittää 2. Moos. 7:1,2: "Herra sanoi Moosekselle: 'Minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi (nabi). Sano sinä Aaronille, mitä minä käsken sinun sanoa, ja veljesi Aaron ilmoittakoon sen faraolle." Mooseksen suhde faraoon oli samanlainen kuin Jumalan suhde kansaansa. Niin kuin Aaron välitti Mooseksen sanat faraolle, samoin profeetta välitti Jumalan sanat kansalle. Nimitys profeetta tarkoittaa siis Jumalan puolestapuhujaa. Kreikan kielessä heprean nabi - sanaa vastaava nimitys on prophetes, josta sana on johdettu moniin mieliin.
"Näkijä" on toinen profetian lahjan omistavista henkilöistä käytetty nimitys. Se on käännetty heprean sanoista roeh (Jes. 30:10) tai chozeh (2. Sam. 24:11; 2. Kun. 17:13). Nimitykset profeetta ja näkijä liittyvät läheisesti toisiinsa. Raamattu selittää: "Muinoin israelilaisilla oli näet tapana sanoa: 'Mennään näkijän luo', kun he lähtivät kysymään neuvoa Jumalalta. Siihen aikaan profeettaa sanottiin näkijäksi" (1. Sam. 9:9). Nimitys 'näkijä' korosti jumalallisen sanoman vastaanottamista. Jumala avasi profeetan 'silmät' eli mielen vastaanottamaan sitä informaatiota, jota hän tahtoi profeetan välittävän kansalleen.
Kautta vuosien Jumala on antanut kansalleen ilmoituksia tahdostaan sellaisten henkilöiden kautta, joilla on ollut profetian lahja. "Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille" (Aam. 3:7; vrt. Hepr. 1:1).
Profeetallisen lahjan toiminta Uudessa testamentissa. Uusi testamentti antaa profetialle merkittävän aseman Pyhän Hengen lahjojen joukossa. Kerran se mainitaan ensimmäisenä ja kahdesti toisena seurakunnalle hyödyllisimmistä lahjoista (ks. Room. 12:6; 1. Kor. 12:28; Ef. 4:11). Uskovia kehotetaan erityisesti tavoittelemaan tätä lahjaa (1. Kor. 14:1,39).
Uuden testamentin mukaan profeetoilla oli seuraavia tehtäviä: *4
1. He avustivat seurakunnan perustamisessa. Seurakunta on rakennus, "jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus" (Ef. 2:20).
2. He rohkaisivat seurakuntaa lähetystyöhön. Profeettojen kautta Pyhä Henki valitsi Paavalin ja Barnabaan heidän ensimmäiselle lähetysmatkalleen (Ap. t. 13:1,2) ja antoi ohjeita, missä heidän tulisi toimia (Ap. t. 16:6-10).
3. He rakensivat seurakuntaa. "Profetoiva rakentaa seurakuntaa," Paavali kirjoitti korinttilaisille. "Se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa" (1. Kor. 14:4,3). Jumalan antoi profetian lahjan seurakunnalle "varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" (Ef. 4:12).
4. He yhdistivät ja suojelivat seurakuntaa. Profeetat edistivät seurakunnassa uskon yhteyttä ja suojelivat seurakuntaa vääriltä opeilta, jotta seurakunnan jäsenet eivät olisi "alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä" (Ef. 4:14).
5. He varoittivat tulevista vaikeuksista. Yksi Uuden testamentin profeetoista varoitti lähestyvästä nälänhädästä. Sen johdosta seurakunta aloitti avustusohjelman nälänhädän uhrien auttamiseksi (Ap. t. 11:27-30). Toiset profeetat varoittivat Paavalia pidätyksestä ja vankeudesta Jerusalemissa (Ap. t. 20:23; 21:4,10-14).
6. He vahvistivat uskoa kiistatilanteissa. Ensimmäisessä seurakuntien yhteisessä yleiskokouksessa Pyhä Henki ohjasi seurakuntaa ratkaisuun pakanakristittyjä koskevassa kiistakysymyksessä. Sitten Henki vahvisti profeettojen kautta uskovia oikeassa opissa. Kun kokouksen päätöksestä kerrottiin jäsenistölle, "Juudas ja Silas, jotka hekin olivat profeettoja, puhuivat veljille monin sanoin rohkaisten ja vahvistaen heitä" (Ap. t. 15:32).
Profeetallinen lahja viimeisinä päivinä
Monet kristityt luulevat, että profetian lahja lakkasi vaikuttamasta apostolisen aikakauden päättyessä. Mutta Raamattu osoittaa, että seurakunta tarvitsee erityistä jumalallista ohjausta lopun ajan kriiseissä. Se todistaa profetian lahjan jatkuvasta tarpeesta ja toiminnasta Uuden testamentin ajan jälkeenkin.
Hengellisten lahjojen jatkuva toiminta. Ei ole mitään raamatullista todistetta siitä, että Jumala ottaisi takaisin ne hengelliset lahjat, jotka hän antoi seurakunnalle ennen kuin ne olivat saaneet päätökseen tehtäväänsä (Ef. 4:13). Koska seurakunta ei ole vielä saavuttanut sitä, mitä tuossa jakeessa kuvataan, se tarvitsee edelleenkin kaikkia Hengen lahjoja. Nämä lahjat, mukaan luettuna profetian lahja, jatkavat toimintaansa Jumalan kansan hyväksi Kristuksen paluuseen asti. Tästä syystä Paavali varoitti uskovia: "älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa" (1. Tess. 5:19,20). Hän neuvoi myös: "Tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa" (1. Kor. 14:1).
Näitä lahjoja ei ole aina esiintynyt runsaasti kristillisessä seurakunnassa. *5 Apostolien kuoleman jälkeen profeettoja arvostettiin monissa piireissä aina 300-luvulle asti. *6 Mutta hengellisyyden väheneminen kirkossa ja seurauksena ollut luopumus johti sekä Pyhän Hengen läsnäolon että lahjojen vähenemiseen. Samaan aikaan väärät profeetat synnyttivät epäluottamusta profetoimisen lahjaa kohtaan.*7
Profetoimisen lahjan vaikutuksen väheneminen joinakin kirkkohistorian kausina ei merkinnyt sitä, että Jumala olisi poistanut lahjan käytöstä pysyvästi. Raamattu osoittaa, että lopun lähetessä tämä lahja auttaa seurakuntaa selviytymään noista vaikeista ajoista. Itse asiassa Raamattu viittaa tuon lahjan lisääntyvään toimintaan.
Profetoimisen lahja juuri ennen toista adventtia. Jumala antoi profetoimisen lahjan Johannes Kastajalle, jotta tämä julistaisi Kristuksen ensimmäistä adventtia. Samalla tavoin voimme odottaa Jumalan lähettävän profetoimisen lahjan jälleen julistamaan toista adventtia, jotta jokaisella olisi tilaisuus valmistautua kohtaamaan Vapahtajaa.
Kristus mainitseekin väärien profeettojen esiintymisen yhtenä merkkinä siitä, että hänen tulemuksensa on lähellä (Matt. 24:11,24). Ellei lopun aikana olisi lainkaan oikeita profeettoja, Kristus olisi varoittanut kaikista, jotka sanovat omistavansa profetoimisen lahjan. Hänen varoituksensa vääristä profeetoista edellyttää, että on olemassa myös oikeita profeettoja.
Profeetta Joel ennusti erityisen profetoimisen lahjan vuodatuksen tapahtuvan juuri ennen Kristuksen paluuta. "Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä. Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava" (Joel 3:1-4).
Ensimmäisenä helluntaina nähtiin huomattava Hengen ilmeneminen. Pietari - Joelin profetiaan viitaten - osoitti, että Jumala oli luvannut sellaisia siunauksia (Ap. t.2:2-21). Voimme kuitenkin kysyä, saavuttiko Joelin profetia lopullisen täyttymyksensä helluntaina, vai onko vielä odotettavissa toinen, vieläkin täydellisempi täyttymys. Meillä ei ole mitään todisteita siitä, että Joelin mainitsemat ilmiöt auringossa ja kuussa toteutuivat tuon hengenvuodatuksen edellä tai jäljessä. Ne eivät toteutuneet ennen kuin useita vuosisatoja myöhemmin.
Helluntai oli siis esimakua siitä Hengen vuodatuksesta, joka tapahtuu ennen toista adventtia. Niin kuin Palestiinan varhaissade, joka lankesi maahan syksyllä kohta kylvön ja istutuksen jälkeen, Pyhän Hengen vuodatus helluntaina aloitti Hengen aikakauden. Joelin profetian täydellinen ja lopullinen täyttymys vastaa myöhäissadetta, joka lankeaa keväällä ja kypsyttää sadon (Joel 2:23). Samoin Jumalan Hengen lopullinen vuodatus tapahtuu juuri ennen toista adventtia. auringossa, kuussa ja tähdissä esiintyviksi ennustettujen merkkien jälkeen (vrt. Matt. 24:29; Ilm. 6:12-17; Joel 3:4). Myöhäissateen tavoin tämä viimeinen Hengen vuodattaminen kypsyttää maan elon (Matt. 13:30,39), ja "jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu" (Joel 3:5).
Profetoimisen lahja seurakunnan jäännöksessä. Ilmestyskirjan 12. luku paljastaa kaksi merkittävää vainon aikakautta. Ensimmäinen ulottui vuodesta 538 vuoteen 1798 (Ilm. 12:6,14), jona aikana Jumalalle uskolliset kristityt kärsivät ankaraa vainoa. Uudelleen, juuri ennen toista adventtia, Saatana hyökkää "naisen muita lapsia vastaan", seurakunnan jäännöstä vastaan, joka kieltäytyy luopumasta uskollisuudestaan Kristukselle. Ilmestyskirja luonnehtii uskollisia, jotka muodostavat jäännöksen, niiksi "jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm. 12:17).
Myöhemmästä keskustelusta enkelin ja Johanneksen välillä ilmenee, että puhe 'Jeesuksen todistuksesta' tarkoittaa profeetallista ilmestystä ja sanomaa. *8
Ilmestyskirjan lopulla enkeli sanoo olevansa "sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm. 19:10, VKR), "sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija" (Ilm. 22:9, VKR). Näistä rinnakkaisilmaisuista käy selvästi ilmi, että juuri profeetoilla on 'Jeesuksen todistus.' *9 Tämä selittää myös enkelin lausuman, jonka mukaan "Jeesuksen todistus on profetian henki" (Ilm. 19:10, VKR), "Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki" (KR).
Tästä tekstistä James Moffat kirjoitti: "'Jeesuksen (antama) todistus on profetian henki (muodostaa profetian hengen).' Tämä - - määrittelee erityisesti ne veljet, jotka omistavat Jeesuksen todistuksen, profeetallisen innoituksen haltijoiksi. Jeesuksen todistus on käytännössä samaa kuin se, mitä Jeesus todistaa (22:20). Se on Jeesuksen itseilmoitusta (Ilm. 1:1:n mukaan viime kädessä Jumalasta lähtenyttä), joka innoittaa kristittyjä profeettoja." *10
Näin ollen ilmaisu profetian henki voi viitata (1) Pyhään Henkeen, joka innoittaa profeettaa Jumalasta peräisin olevalla ilmestyksellä, (2) profetoimisen lahjan toimintaan tai (3) profetian välittäjään.
Profetoimisen lahja, Jeesuksen todistus "seurakunnalle profetiaa välittävän henkilön kautta" *11 muodostaa seurakunnan jäännökselle ominaisen piirteen. Jeremia kytkee tämän lahjan puuttumisen laittomuuteen. "Enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta" (Valit. 2:9). Ilmestyskirja osoittaa, että lopun ajan seurakunnalla on nämä molemmat erityisinä ominaispiirteinään: sen jäsenet "ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" - profetoimisen lahjalle (Ilm. 12:17).
Jumala antoi Egyptistä lähteneelle "seurakunnalleen" profetoimisen lahjan organisoidakseen, opettaakseen ja ohjatakseen kansaansa (Ap. t. 7:38). "Herra toi Israelin Egyptistä, profeetta sitä johti, profeetta sitä paimensi" (Hoos.12:14). Ei näin ollen ole mikään yllätys havaita, että tämä lahja toimii myös niiden keskuudessa, jotka ovat mukana viimeisessä exoduksessa - paossa synnin saastuttamalta Maa - planeetalta taivaalliseen Kanaaniin. Tämä exodus, joka seuraa toista adventtia, on viimeinen ja lopullinen täyttymys Jesajan profetialle (11:11): "Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä vapauttaakseen kansansa jäännöksen."
Apu viimeisessä ahdingossa. Raamattu osoittaa, että Jumalan kansa kokee maailmanhistorian viimeisinä päivinä saatanallisen lohikäärmeen vallan täyden vihan, kun tämä ryhtyy lopulliseen yritykseensä Jumalan kansan tuhoamiseksi (Ilm. 12:17). Se tulee olemaan "ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut" (Dan. 12:1). Auttaakseen kansaansa selviytymään tästä aikakausien ankarimmasta ahdingosta, Jumala on rakkaudessaan antanut kansalleen vakuutuksen siitä, että se ei joudu olemaan yksin. Jeesuksen todistus, profetoimisen Henki, tulisi opastamaan sitä turvallisesti lopulliseen päämääräänsä - Vapahtajan kohtaamiseen toisessa adventissa.
Seuraava kuvaus valaisee suhdetta, joka vallitsee Raamatun ja Raamatun jälkeisen profetoimisen lahjan välillä: "Olettakaamme, että olemme lähdössä merimatkalle. Aluksen omistaja on antanut meille ohjekirjan, jossa hänen sanojensa mukaan on riittävästi ohjeita koko matkaa varten; niitä noudattamalla pääsisimme turvallisesti määräsatamaamme. Nostamme purjeet ja avaamme kirjamme seurataksemme sen ohjeita. Huomaamme, että kirjan tekijä antaa yleisiä periaatteita, joita matkan aikana tulee noudattaa, ja opettaa myös niin pitkälle kuin on käytännössä mahdollista, miten tulee toimia eri tilanteissa, joita voi ilmaantua matkan loppuun asti. Mutta kirjassa kerrotaan myös, että matkan loppuosa tulee olemaan erityisen vaarallinen. Rannikon muodot vaihtelevat myrskyjen ja lentohiekan vuoksi, mutta tätä loppumatkaa varten, kirjassa kerrotaan, on järjestetty luotsi. Hän tulee antamaan sellaisia ohjeita, joita olosuhteet ja vaaratilanteet edellyttävät, ja hänen neuvojaan tulee noudattaa. Kirjan ohjeiden mukaisesti saavumme matkamme loppuvaiheisiin, ja kirjan lupauksen mukaisesti luotsi nousee laivaan. Mutta hänen tarjotessa palveluksiaan jotkut laivan miehistöstä alkavat vastustaa häntä. 'Meillä on alkuperäinen ohjekirja,' he sanovat, 'ja se riittää meille. Me noudatamme sitä ja yksin sitä; emme halua kuunnella sinua.' Ketkä nyt noudattavat alkuperäisen ohjekirjan määräyksiä? Nekö, jotka torjuvat luotsin, vaiko ne, jotka ottavat hänet vastaan, niin kuin ohjekirja neuvoo? Ratkaiskaa itse." *12
Raamatun ajan jälkeen tulevat profeetat ja Raamattu
Profeetallinen lahja synnytti itse Raamatun. Raamatun ajan jälkeisinä aikoina se ei syrjäytä Raamattua eikä lisää siihen mitään, sillä Raamatun pyhien kirjoitusten kaanon on nyt suljettu.
Profetoimisen lahja toimii lopun aikana suuressa määrin samoin kuin se toimi apostolien aikana. Se pyrkii korottamaan Raamattua uskon ja elämän ohjeena, selittämään sen opetuksia ja soveltamaan sen periaatteita jokapäiväiseen elämään. Se on lujittamassa ja rakentamassa seurakuntaa ja tekemässä sitä kykeneväksi toteuttamaan Jumalalta saamaansa tehtävää. Profeetallinen lahja nuhtelee, varoittaa, opastaa ja rohkaisee sekä yksilöitä että seurakuntaa. Se suojelee seurakunnan jäseniä harhaopeilta ja liittää heitä yhteen Raamatun totuuksien perustalla.
Raamatun jälkeiset profeetat toimivat samaan tapaan kuin Naatan, Gad, Asaf, Semaja, Asarja, Elieser, Ahia, Mirjam, Debora, Hulda, Simeon, Johannes Kastaja, Agabus, Silas, Hanna ja Filippoksen neljä tytärtä, jotka elivät Raamatun aikoina mutta joiden todistukset eivät tulleet osaksi Raamattua. Sama Jumala, joka puhui niiden profeettojen kautta, joiden kirjoitukset ovat Raamatussa, innoitti näitäkin profeettoja. Heidän sanomansa eivät olleet ristiriidassa aiemmin muistiin merkityn jumalallisen ilmoituksen kanssa.
Profetoimisen lahjan koetteleminen. Koska Raamattu varoittaa, että ennen Kristuksen takaisintuloa esiintyy vääriä profeettoja, meidän on tutkittava tarkoin profeettoina esiintyvien väitteet. "älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta" (1. Tess. 5:20-22; vrt. 1. Joh. 4:1).
Raamattu esittää useita periaatteita, joiden avulla voimme erottaa aidon profetoimisen lahjan väärästä.
1. Onko sanoma sopusoinnussa Raamatun kanssa?" Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1. Kor. 4:6, VKR). Profeetan sanomien tulee olla sopusoinnussa Raamatun pyhien kirjoitusten kanssa. Myöhempi profeetta ei saa olla ristiriidassa aikaisempien profeettojen kanssa. Pyhä Henki ei puhu vastoin aikaisemmin antamaansa todistusta, sillä Jumalan luona "ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi" (Jaak. 1:17).
2. Toteutuvatko ennustukset?" Jos alatte kysellä mielessänne, mistä tiedätte, mikä sana ei ole lähtöisin Herralta, muistakaa tämä: Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. älkää kuulko häntä" (5. Moos. 18:21,22; vrt. Jer.- 28:9). Vaikka ennustukset voivat muodostaa suhteellisen pienen osan profeetallisesta sanomasta, niiden paikkansapitävyys on osoitettava.
3. Tunnustaako profeetta Kristuksen lihaan tulemisen?" Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta" (1. Joh. 4:2,3). Tässä on kysymys enemmästä kuin pelkästään sen tunnustamisesta, että Jeesus Kristus eli maan päällä. Oikean profeetan on tunnustettava Raamatun opetus Kristuksen lihaan tulemisesta - uskottava hänen jumaluuteensa ja ennalta olemiseensa, hänen neitseelliseen syntymäänsä, todelliseen ihmisyyteensä, synnittömään elämäänsä, sovittavaan uhrikuolemaansa, ylösnousemukseensa, taivaaseen astumiseensa, välittäjän työhönsä taivaassa ja hänen toiseen tulemukseensa.
4. Tuottaako profeetta hyvää vai pahaa "hedelmää"? Profeetallinen sana tulee julki siten, että ihmiset puhuvat "Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet" (2. Piet. 1:21). Voimme tunnistaa väärät profeetat heidän hedelmistään. "Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät" (Matt. 7:17-20).
Tämä neuvo on ratkaisevan tärkeä arvioitaessa profeetan väitteitä. Siinä puhutaan ensin profeetan elämästä. Se ei tarkoita, että profeetan pitäisi olla ehdottoman täydellinen - Eliakin oli samanlainen ihminen kuin me, "yhtä vajavainen" (Jaak. 5:17, VKR). Mutta profeetan elämässä tulee näkyä Hengen hedelmiä, ei lihan tekoja (ks. Gal. 5:19-23).
Toiseksi tämä periaate koskee myös profeetan vaikutusta. Mitä seurauksia on nähtävissä niiden elämässä, jotka ottavat vastaan sanoman? Varustavatko profeetan sanomat Jumalan kansaa toteuttamaan sille annettua tehtävää ja yhdistävätkö ne seurakunnan jäseniä uskossa (Ef. 4:12-16)? Jokaisen, joka väittää omaavansa profetoimisen lahjan, tulee alistua näin Raamatulla koeteltavaksi. Jos hän täyttää nämä arvosteluperusteet, voimme luottaa siihen, että Pyhä Henki on todella antanut tuolle henkilölle profetoimisen lahjan.
Profetian henki seitsemännen päivän adventistien keskuudessa
Profetoimisen lahja vaikutti Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli yksi seitsemännen päivän adventistien yhteisön perustajia. Hän on välittänyt innoitettua opetusta Jumalan kansalle, joka elää lopun aikana. Se 1800-luvun alkupuolen maailma, jossa Ellen White alkoi jakaa Jumalalta saamiaan sanomia, oli miesten maailma. Hän joutui profeetallisen kutsumuksensa vuoksi kriittisen tarkastelun alaiseksi. Mutta hän läpäisi raamatulliset kokeet ja jatkoi seurakunnan palvelemista saamallaan hengellisellä lahjalla 70 vuotta. Vuodesta 1844, jolloin hän oli 17-vuotias, aina vuoteen 1915, jolloin hän kuoli, hän sai yli 2000 näkyä. Tuona aikana hän työskenteli Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa. Hänen työnsä käsitti sielunhoitoa, ohjausta, uusien työmuotojen perustamista, saarnaamista ja kirjoittamista.
Ellen White ei koskaan käyttänyt itsestään profeetan nimeä, mutta hän ei esittänyt vastalausetta, kun toiset nimittivät häntä profeetaksi. Hän selitti: "Varhaisessa nuoruudessani minulta kysyttiin useita kertoja: Oletko sinä profeetta? Olen aina vastannut, että olen Herran sanansaattaja. Tiedän, että monet ovat nimittäneet minua profeetaksi, mutta en itse ole vaatinut tuota nimitystä. - - Miksi en ole väittänyt olevani profeetta? Koska meidän aikanamme monet, jotka rohkeasti väittävät olevansa profeettoja, ovat häpeäksi Kristuksen asialle, ja koska minun työni sisältää paljon enemmän kuin mitä sana 'profeetta' merkitsee. - - En ole koskaan väittänyt olevani profeetta. Jos muut kutsuvat minua sillä nimellä, en käy väittämään vastaan. Mutta minun työni on kattanut niin monia alueita, että en voi kutsua itseäni muuksi kuin sanansaattajaksi." *13
Profeetallisten koetinkivien soveltaminen. Miten Ellen Whiten palvelutyö vastaa niitä vaatimuksia, joita Raamatun mukaan on profeetalle asetettava?
1. Sopusointu Raamatun kanssa. Hänen laaja kirjallinen tuotantonsa sisältää kymmeniä tuhansia raamatunkohtia, joihin liittyy usein yksityiskohtaisia tulkintoja ja selityksiä. Huolellinen tutkimus on osoittanut, että hänen kirjoituksensa ovat johdonmukaisia, paikkansapitäviä ja täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa.
2. Ennustusten paikkansapitävyys. Ellen Whiten kirjoituksissa on suhteellisen vähän ennustuksia. Jotkut niistä ovat parhaillaan täyttymässä, toiset odottavat täyttymystään. Mutta ne ennustukset, joihin voidaan soveltaa koetinkiviä, ovat täyttyneet hämmästyttävän tarkasti. Seuraavassa pari esimerkkiä hänen profeetallisesta näkökyvystään.
a. Nykyaikaisen spiritismin nousu. Vuonna 1850, jolloin spiritismi - liike, joka väittää olevansa yhteydessä henkimaailmaan ja kuolleisiin - oli vasta noussut esiin, Ellen White nimitti sitä viimeisten päivien petokseksi ja ennusti sen kasvavan nopeasti. Vaikka liike tuohon aikaan oli jyrkästi kristillisyyden vastainen, hän näki että tämä vihamielisyys muuttuisi ja että siitä tulisi arvostettu kristittyjen keskuudessa. *14 Tuosta ajasta lähtien spiritismi on levinnyt kaikkialle maailmaan ja saanut miljoonia kannattajia. Sen kristillisyyden vastainen asenne on muuttunut; monet nimittävätkin itseään kristityiksi spiritualisteiksi (spiritisteiksi). He väittävät, että heillä on oikea kristillinen usko ja että "spiritualistit ovat ainoita uskonnon edustajia, jotka ovat käyttäneet Kristuksen lupaamia lahjoja; näillä lahjoilla he parantavat sairaita ja osoittavat tulevaa tietoista ja edistyvää olemassaoloa." *15 He vieläpä väittävät, että spiritismi (tai spiritualismi, jota nimitystä spiritistit mieluummin liikkeestään käyttävät) "antaa sinulle tiedon kaikista suurista uskonnoista ja vielä enemmänkin: se antaa sinulle enemmän tietoa kristillisestä Raamatusta kuin kaikki selitysteokset yhteensä. Raamattu on spiritualistinen kirja." *16
b. Läheinen yhteistyö protestanttien ja katolilaisten välillä. Ellen Whiten elinaikana protestanttien ja katolilaisten välillä vallitsi kuilu, joka näytti estävän kaiken yhteistyön näiden kahden ryhmän välillä. Voimakas katolisuuden vastaisuus vallitsi protestanttien keskuudessa. Ellen White ennusti, että huomattavat muutokset protestanttisuudessa johtaisivat luopumiseen uskonpuhdistuksen perusteista. Tästä seuraisi, että erot protestanttien ja katolilaisten välillä vähenisivät, mikä johtaisi sillan rakentamiseen niitä erottavan kuilun yli. *17
Hänen kuolemansa jälkeiset vuodet ovat nähneet ekumeenisen liikkeen nousun, Kirkkojen maailmanneuvoston perustamisen, Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen ja protestanttien keskuudessa vallitsevan tietämättömyyden ja luopumisen niistä profeetallisen tulkinnan periaatteista, joita uskonpuhdistus edusti. *18 Nämä suuret muutokset ovat murtaneet maahan protestanttien ja katolilaisten väliset raja-aidat ja johtaneet lisääntyvään yhteistyöhön.
3. Kristuksen lihaan tulemisen tunnustaminen. Ellen White kirjoitti laajasti Kristuksen elämästä. Hänen asemansa Herrana ja Vapahtajana, hänen sovittava uhrinsa ristillä ja hänen parhaillaan tapahtuva palvelutyönsä välittäjänä hallitsevat Ellen Whiten kirjallista tuotantoa. Hänen kirjaansa Aikakausien Toivo (Desire of Ages) on väitetty yhdeksi kaikkein hengellisimmistä esityksistä, mitä koskaan on kirjoitettu Kristuksen elämästä. Hänen laajimmalle levinnyt kirjansa Tie Kristuksen luo (Steps to Christ) on johtanut miljoonia syvempään suhteeseen Kristuksen kanssa. Hänen teoksensa esittävät Kristuksen selvästi tosi Jumalana ja tosi ihmisenä. Hänen tasapainoiset raamatunselityksensä huolellisesti välttävät korostamasta Kristuksen kumpaakaan luontoa toisen kustannuksella. Näin hän on käsitellyt Raamatun omaan näkemykseen pitäytyen aihetta, joka on synnyttänyt niin paljon kiistoja kautta koko kristikunnan historian.
Ellen White käsittelee Kristuksen työn kokonaisuutta käytännöllisesti. Mitä näkökulmaa hän kosketteleekin, hänen keskeisin pyrkimyksensä on johtaa lukija läheisempään suhteeseen Vapahtajan kanssa.
4. Hänen palvelutyönsä vaikutus. Yli sata vuotta on kulunut siitä kun Ellen White sai vastaanottaa profetoimisen lahjan. Hänen kirkkokuntansa ja niiden elämä, jotka ovat noudattaneet hänen neuvojaan, ilmaisevat hänen elämäntyönsä ja sanomiensa vaikutuksen laadun.
"Vaikka hänellä ei ollut mitään virallista asemaa, vaikka hän ei ollut virkaan vihitty sananpalvelija eikä saanut kirkolta palkkaa ennen kuin vasta miehensä kuoleman jälkeen, hänen vaikutuksensa on muovannut seitsemännen päivän adventistikirkkoa enemmän kuin mikään muu tekijä Pyhää Raamattua lukuunottamatta." *19 Hän oli liikkeelle panevana voimana perustettaessa kirkon kustannustoimintaa, koulutoimintaa, lääkintälähetystyötä ja maailmanlaajuista lähetysohjelmaa, joka on tehnyt adventtikirkosta yhden suurimmista ja nopeimmin kasvavista protestanttisista lähetysjärjestöistä.
Hänen kirjoittamansa aineisto täyttää yli 80 kirjaa, 200 traktaattia ja 4600 aikausilehtiartikkelia. Saarnat, päiväkirjat, erityistodistukset ja kirjeet käsittävät lisäksi 60 000 käsikirjoitussivua.
Tämän aineiston kattama alue on hämmästyttävän laaja. Ellen Whiten käsittelemät aiheet eivät rajoittuneet vain muutamiin aloihin. Herra antoi hänelle neuvoja terveyden ja kasvatuksen alalta, perhe-elämästä, raittiudesta, evankelioinnista, kustannustoiminnasta, terveellisestä ruokavaliosta, lääkintätyöstä ja monista muista asioista. Kenties hänen kirjoituksensa terveyden alalta ovat herättäneet eniten huomiota, koska hänen näkemyksensä, joita hän esitti jo yli sata vuotta sitten, ovat saaneet nykyaikaisen tieteellisen tutkimuksen vahvistuksen.
Hänen kirjoituksensa keskittyvät Jeesukseen Kristukseen, ja ne korostavat kristillisen perinteen korkeita moraalisia ja eettisiä arvoja.
Vaikka monet hänen kirjoituksistaan on suunnattu seitsemännen päivän adventisteihin, myös laajempi lukijakunta on osoittanut arvostusta hänen kirjallista tuotantoaan kohtaan. Hänen suosittu kirjansa Tie Kristuksen luo on käännetty yli sadalle kielelle ja sitä on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Hänen suurin kirjallinen työnsä on arvostettu viisiosainen Aikakausien taistelu-sarja (ilmestynyt suomeksi myös 8-osaisena sarjana nimellä Alfa ja Omega), jossa käsitellään yksityiskohtaisesti Kristuksen ja Saatanan välistä suurta taistelua synnin ilmaantumisesta aina siihen asti kun se hävitetään maailmankaikkeudesta.
Hänen kirjoituksillaan on syvällinen vaikutus lukijaansa. Andrewsin yliopiston yhteydessä toimiva seurakuntatoiminnan laitos toteutti äskettäin tutkimuksen, jossa vertailtiin hänen kirjojaan säännöllisesti lukevien adventistien asenteita ja käyttäytymistä niihin, jotka eivät lue hänen kirjojaan. Tutkimuksessa ilmeni hänen kirjoitustensa voimakas vaikutus. Tutkimuksessa päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin: "Lukijoilla on läheisempi suhde Kristukseen, he tuntevat suurempaa varmuutta Jumala-suhteessaan ja ovat paremmin selvillä hengellisistä lahjoistaan. He suhtautuvat myönteisemmin yleiseen evankeliointityöhön ja tukevat varoillaan muita alttiimmin myös paikallisia lähetyskohteita. He ovat valmiimpia todistamaan ja he todellisuudessa osallistuvatkin aktiivisemmin lähetysohjelmien toteuttamiseen. He ovat ahkerampia tutkimaan päivittäin Raamattua, rukoilemaan toisten ihmisten puolesta, osallistumaan seurakunnallisiin tilaisuuksiin ja pitämään perhehartauksia. He suhtautuvat seurakuntaansa myönteisemmin." *20
Profetian henki ja Raamattu. Ellen Whiten kirjoitukset eivät ole Raamatun korvike. Niitä ei voida asettaa samalle tasolle. Pyhä Raamattu on ainoa normi, jolla hänen kirjoituksensa ja kaikkien muidenkin kirjoitukset on arvosteltava.
1. Raamattu on korkein normi. Seitsemännen päivän adventistit antavat täyden tukensa uskonpuhdistuksen periaatteelle sola scriptura, jonka mukaan Raamattu on oma selittäjänsä ja yksin Raamatun on oltava kaikkien oppien perustana. Adventtikirkon uranuurtajat päätyivät opillisiin peruskäsityksiinsä Raamattua tutkimalla. He eivät saaneet näitä oppeja Ellen Whiten näkyjen kautta. *21
Ellen White itse uskoi ja opetti, että Raamattu oli seurakunnassa korkein auktoriteetti ja normi. Ensimmäisessä kirjassaan vuodelta 1851 hän lausui: "Suosittelen sinulle, kallis lukija, Jumalan sanaa uskosi ja elämäsi ohjeeksi. Sen sanan kautta meidät tuomitaan." *22 Hän ei koskaan muuttanut näkemystään tässä asiassa. Monia vuosia myöhemmin hän kirjoitti: "Jumala on sanassaan antanut ihmisille kaiken tarpeellisen tiedon pelastuksesta. Pyhät kirjoitukset on otettava vastaan Jumalan tahdon ohjeellisena ja erehtymättömänä ilmoituksena. Ne muodostavat luonteen mittapuun, oppien ilmaisijan, kokemusten koetinkiven." *23 Vuonna 1909, puhuessaan viimeisen kerran adventtikirkon yleiskokouksessa, hän avasi Raamatun, kohotti sitä kädessään kuulijakunnan edessä ja sanoi: "Veljet ja sisaret, minä suosittelen teille tätä Kirjaa." *24
Vastauksena niille uskoville, jotka pitivät hänen kirjoituksiaan lisäyksenä Raamattuun, hän kirjoitti: "Otin kalliin Raamatun ja asetin sen ympärille useita osia sarjasta Testimonies (Todistuksia seurakunnalle). - - Monikaan teistä ei tiedä, mitä todistukset todella sisältävät. Te ette myöskään tunne Raamattua. Jos olisitte valinneet Jumalan sanan tutkistelunne aiheeksi - - ette olisi tarvinneet Todistuksia. Mutta koska ette ole perehtyneet Jumalan innoitettuun Kirjaan, hän on koettanut saavuttaa teidät yksinkertaisin, suorin todistuksin kiinnittääkseen huomiotanne niihin innoitettuihin sanoihin, joita ette ole totelleet, näin kehottaen teitä saattamaan elämänne sopusointuun sen puhtaitten ja ylevien opetusten kanssa." *25
2. Takaisin Raamattuun. Ellen White näki tehtäväkseen johtaa ihmisiä takaisin Raamattuun. "Raamattuun on kiinnitetty vain vähän huomiota," hän sanoi, "ja niin Herra on antanut vähemmän valon johtaa ihmisiä suurempaan valoon." *26 "Jumalan sana riittää valaisemaan pimeimmänkin mielen, ja se on jokaisen ymmärrettävissä, joka vähänkin haluaa ymmärtää sitä. Mutta siitä huolimatta jotkut, jotka sanovat valinneensa Raamatun erityiseksi tutkistelun kohteeksi, elävät täysin ristiriidassa sen selvimpien opetusten kanssa. Sen vuoksi Jumala antaa selviä ja sattuvia todistuksia saattaakseen ihmiset jälleen sen sanan luo, jonka seuraamisen he ovat laiminlyöneet, niin että heillä ei olisi mitään millä puolustautua." *27
3. Opas Raamatun ymmärtämiseen. Ellen White piti kirjoituksiaan oppaana, joka auttaisi selkeämmin ymmärtämään Raamattua. "Uusia totuuksia ei ole esitetty, vaan Jumala on Todistusten välityksellä yksinkertaistanut antamansa suuret totuudet, ja omalla valitsemallaan tavalla esittänyt ne ihmisille herättääkseen heitä ja painaakseen ne heidän mieleensä, ettei kenelläkään olisi mitään millä puolustautua." "Kirjoitettuja todistuksia ei ole annettu uudeksi valoksi, vaan teroittamaan ihmismieliin aikaisemmin annettuja innoitettuja totuuksia." *28
4. Opas Raamatun periaatteiden soveltamiseen. Monet hänen kirjoituksistaan soveltavat Raamatun ohjeita jokapäiväisen elämään. Ellen White sanoi, että häntä "käskettiin julkaisemaan yleisiä periaatteita puhein ja kirjoituksin ja samalla erikseen mainitsemaan joidenkin yksilöiden vaaroista, erehdyksistä ja synneistä, jotta kaikki saisivat varoituksia, nuhteita ja neuvoja." *29 Kristus oli luvannut seurakunnalleen tällaista profeetallista ohjausta. Ellen White huomauttikin: "Tosiasia, että Jumala on ilmoittanut tahtonsa ihmisille sanansa kautta, ei kuitenkaan ole tehnyt Pyhän Hengen jatkuvaa läsnäoloa ja ohjausta tarpeettomaksi. Päinvastoin Vapahtajamme lupasi Hengen avaamaan sanaa palvelijoilleen, valaisemaan ja selittämään sen opetuksia." *30
Haaste uskovalle. Ilmestyskirjan profetia, jonka mukaan "profetoimisen Henki" ilmenisi Jeesuksen todistuksessa ja Jeesuksen todistajissa maailmanhistorian viimeisinä päivinä, merkitsee haastetta jokaiselle uskovalle. Kenenkään ei tule ottaa välinpitämätöntä tai epäuskoista asennetta, vaan "koetella kaikkea" ja pitää "se mikä on hyvää". On paljon voitettavissa - tai menetettävissä - siitä riippuen, toteutammeko tätä Raamatun antamaa kehotusta. Josafat sanoi: "Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin" (2. Aikak. 20:20). Hänen sanansa pitävät paikkansa tänäkin päivänä.
Lähdeviitteet ja huomautukset
1. Kursiivi lisätty.
2. Raamatun esimerkkejä naisprofeetoista ks. 2. Moos. 15:20; Tuom. 4:4; 2.Kun. 22:14; Luuk. 2:36; Ap. t. 21:9.
3. Frank B. Holbrook, "The Biblical Basis for a Modern Prophet", s.1 (Shelf document, Ellen G. White Estate Inc.,General Conference of Seventh-day Adventists, 6840 Eastern Ave. NW, Washington, D.C. 20012). Vrt. Jemison, A Prophet Among You, Mountain View, CA, Pacific Press, 1955, s. 52-55.
4. Ks. Holbrook, "Modern Prophet", s. 3-5.
5. Valitettavasti ei ole olemassa täydellistä tietoa siitä, mitä on tapahtunut apostolisen ajan jälkeen.
6. Gerhard Friedrich, "Prophets and Prophecies in the New Testament" Theological Dictionary of the New Testament, vol.6, s. 859.
7. Vrt. Friedrich, s.860,861.
8. Alkutekstin sanonta, joka kirkkoraamatussa on suomennettu "Jeesuksen todistus" (Ilm. 12:17), voidaan tulkita kahdella tavalla. Sillä voidaan tarkoittaa joko Jeesusta koskevaa todistusta tai Jeesuksen antamaa todistusta. Ilmestyskirjan vastaavat tekstiyhteydet tukevat käsitystä, että kysymyksessä on Jeesuksesta lähtöisin oleva todistus ja että tämä todistus annetaan profeetallisen ilmestyksen kautta. Tämä tulkinta on sopusoinnussa myös Ilmestyskirjan loppusanojen kanssa: "Hän, joka todistaa tämän, sanoo: 'Tämä on tosi, minä tulen pian.'"
9. Ks. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 7, s. 812; T.H. Blincoe, "The Prophets Were Until John", Ministry, Supplement, July 1977, s. 24L; Holbrook, "Modern Prophet", s. 8.
10. James Moffatt, Expositor's Greek Testament, ed., W.Robertson Nicoll, vol.5, s. 465.
11. "Spirit of Prophecy," SDA Encyclopedia, rev.ed., s. 1412. Paavali toteaa, että Kristuksen tulemusta odottavilla kristityillä on kaikkia armolahjoja, "armolahjojen koko rikkaus" (1.Kor. 1:6,7).
12. Uriah Smith, "Do We Discard the Bible by Endorsing the Visions?" Review and Herald, Jan.13,1863, s. 52, lainattu Review and Herald, Dec. 1, 1977, s. 13.
13. White, "A Messenger", Review and Herald, July 26, 1906, s.8. Nimitys "Herran sanansaattaja" [the Lord's messenger] oli Jumalan Hengen innoittama (sama).
14. White, Early Writings, s. 59.
15. J.M. Peebles, "The Word Spiritualism Misunderstood", Centennial Book of Modern Spiritualism in America (Chicago,IL, National Spiritualists Association of the United States of America, 1948), s. 34.
16. B.F. Austin, "A Few Helpful Thoughts", Centennial Book of Modern Spiritualism, s. 44.
17. White, Alfa ja omega 8, s. 80,97.
18. Danielin ja Ilmestyskirjan profetioiden kirkkohistoriallisesta tulkinnasta, joka oli hallitsevassa asemassa protestanttien keskuudessa uskonpuhdistuksen ajasta 1800-luvulle asti ks. Froom, Prophetic Faith of Our Fathers, vols. 2-4. Ks. myös lukua 12.
19. Richard Hammill, "Spiritual Gifts in the Church Today", Ministry, July 1982, s. 17.
20. Roger L. Dudley and Des Cummings, Jr., "A Comparison of the Christian Attitudes and Behaviors Between Those Adventist Church Members Who Regularly Read Ellen White Books and Those Who Do Not", 1982, s.41,42. Tutkimus raportti, jonka suoritti Institute of Church Ministry, Andrews University, Berrien Springs, Michigan. Tutkimuksessa oli mukana yli 8 200 jäsentä 193:sta yhdysvaltalaisesta seurakunnasta.
21. Jemison, Prophet Among You, s. 208-210; Froom. Movement of Destiny (Washington, D.C., Review and Herald, 1971), s. 91-132; Damsteegt, Foundations of the Seventh-day Adventist Message and Mission, s. 103-293.
22. White, Hengellisiä kokemuksia s. 89.
23. White, Suuri taistelu, (taskupainos) s. 11.
24. William A. Spicer, The Spirit of Prophecy in the Advent Movement (Washington, D.C., Review and Herald, 1937), s. 30.
25. White, Testimonies, vol. 5,s. 664 - 665.
26. White, "An Open Letter", Review and Herald, Jan.20, 1903, s.15 Whiten kirjassa Colporteur Ministry, Mountain View, CA, Pacific Press, 1953, s.125.
27. White, Todistusaarteita 2, s. 279-280.
28. Sama, s. 281.
29. Sama, s. 276.
30. White, Suuri taistelu (taskupainos), s. 11.
Sivu päivitetty 26.01.2012.
