PELASTUSKOKEMUS
Perusluonteiset opinkohdat 10

---

"Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta."
Gal. 4:4-7

Satoja vuosia sitten Hermaan Paimen näki unta ryppyisestä vanhasta rouvasta, joka oli elänyt hyvin kauan. Tuossa unessa nainen alkoi ajan kuluessa vähitellen muuttua. Vaikka hänen ruumiinsa näytti yhä vanhalta ja hänen hiuksensa valkoisilta hänen kasvonsa alkoivat nuortua. Lopulta nainen palautui entiseen nuoruuteensa.

T. F. Torrance vertasi tuota naista seurakuntaan. *1 Kristityt eivät voi pysyä muuttumattomina. Jos Kristuksen Henki asuu heissä (Room. 8:9), heissä tapahtuu jatkuvaa muuttumista.

Paavali kirjoittaa: "Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä" (Ef. 5:25-27). Sellainen puhdistaminen on seurakunnan päämääränä. Siksi seurakunnan jäsenet, uskovat, voivat todistaa, että "vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä" (2. Kor. 4:16). "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki" (2. Kor. 3:18). Tämä muuttuminen on lopullinen sisäinen helluntai.

Raamattu puhuu uskovan kokemuksesta - pelastuksesta, vanhurskauttamisesta, pyhityksestä, puhdistuksesta ja lunastuksesta - 1) jo toteutuneena tapahtumana, 2) parhaillaan toteutuvana tapahtumana ja 3) tulevaisuudessa täyttyvänä kokemuksena. Näiden kolmen näkökulman tajuaminen auttaa ratkaisemaan niitä ongelmia, joita näyttää syntyvän korostettaessa vanhurskauttamista ja pyhitystä. Siksi tämä luku on jaettu kolmeen pääjaksoon, joissa käsitellään pelastusta uskovan menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Pelastuskokemus menneisyydessä

Pelkkä tieto Jumalasta ja hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan ei riitä. Yritys Kristuksesta erillään kehittää itsessään hyvyyttä ei johda myönteiseen tulokseen. Sielun syvyyksiin asti ulottuva pelastuskokemus on yksin Jumalan aikaansaama. Tästä kokemuksesta puhuessaan Kristus sanoi: "Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa. - - Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan" (Joh. 3:3,5).

Pelastuskokemus voidaan saada vain Jeesuksen Kristuksen kautta, sillä "mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla" (Ap.t. 4:12). Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).

Pelastuskokemukseen kuuluu kääntymys, synnintunnustus, anteeksiantamus, vanhurskauttaminen ja pyhitys.

Kääntymys. Vähän ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus lupasi opetuslapsilleen Pyhän Hengen, joka paljastaisi maailmalle, "mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio" (Joh. 16:8). Kun helluntaipäivänä Pyhä Henki sai ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että he tarvitsevat Vapahtajaa, ja kun he kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä, Pietari vastasi: "Kääntykää!" (Ap. t. 2:37,38; vrt. 3:19,20).

1. Mitä on kääntymys? Kääntymys samoin kuin katumus ja parannus on käännetty usein kreikan sanasta, jonka verbimuoto on metanoeo ja joka tarkoittaa 'muuttaa mielensä', 'katua'. Vastaava heprean sana on naham, joka merkitsee 'olla pahoillaan', 'katua'. Aito kääntymys johtaa radikaaliin muutokseen suhteessa Jumalaan ja syntiin. Pyhä Henki saa ihmisen vakuuttuneeksi synnin vakavuudesta saattamalla ihmisen tajuamaan Jumalan vanhurskauden ja oman kadotetun tilansa. Ihminen kokee silloin surua ja syyllisyyttä. Ihminen tunnustaa syntinsä, sillä hän ymmärtää Raamatun ilmaiseman totuuden: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon" (Sananl. 28:13). Ihminen päättää antautua täysin Vapahtajalle ja hylätä entisen syntielämänsä. Tämä johtaa kirjaimelliseen kääntymiseen Jumalan puoleen (kreik. epistrofe, 'kääntyä jotakin kohti', vrt. Ap. t. 15:3). *2

Daavidin katumus aviorikoksen ja murhan jälkeen osoittaa elävästi, miten kääntymyskokemus valmistaa tietä synnin voittamiseen. Hengen vaikutuksesta Daavid murehti syntiään ja anoi puhdistusta: "Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi." "Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden." "Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki." (Ps. 51:5,6,3,12.) Daavidin tämän jälkeinen kokemus osoittaa, että Jumalan anteeksiantoon liittyy myös voima synnin voittamiseen.

Vaikka katumus ja kääntymys edeltää anteeksiantamusta, syntinen ei katumuksellaan voi hankkia itselleen Jumalan siunausta. Todellisuudessa ihminen ei voi omatoimisesti kääntyä, vaan siihen tarvitaan Jumalan johdatusta - kääntymys niin kuin anteeksiantamuskin on Jumalan lahja (Ap. t. 5:31; vrt. Room. 2:4). Pyhä Henki vetää syntistä Kristuksen luo, jotta hän tulisi kääntymykseen ja katuisi syntejään.

2. Kääntymisen vaikutin. Kristus sanoi: "Kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni" (Joh. 12:32). Sydämemme sulaa ja pehmenee tajutessamme, että Kristuksen kuolema vanhurskauttaa meidät ja vapauttaa meidät kuolemanrangaistuksesta. Kuvittele kuolemansellissä teloitusta odottavan vangin tunteita kun hänelle yllättäen annetaan tieto armahduksesta.

Kristuksessa katuvaa syntistä ei ainoastaan armahdeta, vaan hänet julistetaan syyttömäksi - vanhurskautetaan! Hän ei ansaitse eikä voi ansaita sellaista kohtelua. Kuten Paavali korostaa, Kristus kuoli meidän puolestamme kun me olimme heikkoja, syntisiä, jumalattomia ja Jumalan vihollisia (Room. 5:6 - 10). Mikään ei niin kosketa sielumme syvyyksiä kuin tunto Kristuksen anteeksiantavasta rakkaudesta. Kun syntinen miettii tätä käsittämätöntä jumalallista rakkautta, joka paljastettiin ristillä, hän tuntee voimakkainta mahdollista tarvetta katumukseen ja kääntymykseen. Juuri tämä Jumalan hyvyys johtaa kääntymiseen (Room. 2:4).

Vanhurskauttaminen. äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, "jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2. Kor. 5:21). Kun uskomme Jeesukseen, sydämemme täyttyy hänen Hengellään. Tämän saman uskon kautta, joka on Jumalan lahja (Room. 12:3; Ef. 2:8) katuva syntinen vanhurskautetaan (Room. 3:28, VKR).

'Vanhurskauttaminen' on käännös kreikan kielen sanasta dikaioosis (Room. 4:25), joka merkitsee syyttömäksi toteamista, tai dikaiooma (Room. 5:16), joka tarkoittaa (vapauttavaa) tuomiota. Sen pohjana oleva verbi dikaioo, vanhurskauttaa, tarkoittaa oikeaksi tai vanhurskaaksi tunnustamista ja julistamista. *3

Teologisessa kielenkäytössä 'vanhurskauttaminen' on "jumalallinen teko, jolla Jumala julistaa katuvan syntisen vanhurskaaksi ja pitää häntä vanhurskaana. Vanhurskauttaminen merkitsee vapauttavaa tuomiota, jonka vastakohtana on kadotustuomio (Room. 5:16)." *4 Vanhurskauttamisemme perustana ei ole meidän kuuliaisuutemme, vaan Kristuksen kuuliaisuus: yhden ainoan - Kristuksen - vanhurskas teko riittää "antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden", "yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita" (Room. 5:18,19). Kristus antaa tämän kuuliaisuutensa niille uskoville, jotka "saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden" (Room. 3:24). "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta" (Tiit. 3:5).

1. Uskon ja tekojen osuus. Monilla on se väärä käsitys, että heidän asemansa Jumalan edessä riippuu heidän hyvistä tai pahoista teoistaan. Käsitellessään kysymystä miten ihminen vanhurskautetaan Jumalan edessä, Paavali kirjoittaa: "Olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo" (Fil. 3:8,9). Hän viittasi Abrahamiin, joka "uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi" (Room. 4:3; 1. Moos.15:6). Abraham vanhurskautettiin hänen ollessaan vielä ympärileikkaamaton; häntä ei siis vanhurskautettu ympärileikkauksen perusteella (Room. 4:9,10).

Minkälainen oli tuo Abrahamin omistama usko? Raamattu kertoo, että "usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään - - vaikka ei tiennyt, minne oli menossa" (Hepr. 11:8, 10; vrt. 1. Moos. 12:4; 13:18). Hänen kuuliaisuutensa osoitti, että hänellä oli aito, elävä usko Jumalaan. Siksi hänet vanhurskautettiin.

Apostoli Jaakob varoitti toisenlaisesta vanhurskauttamista koskevasta väärästä käsityksestä: että ihminen voi olla vanhurskautettu ilman että hänessä ilmenee vastaavia tekoja. Hän osoitti, että aitoa uskoa ei voi olla olemassa ilman tekoja. Paavalin tavoin Jaakobkin otti opetuksensa havainnollistamiseksi kuvauksen Abrahamin elämästä. Abraham ilmaisi uskonsa siinä, että hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille (Jaak. 2:21). "Huomaat", Jaakob kirjoitti, "että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi" (Jaak. 2:22). "Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut" (Jaak. 2:17).

Abrahamin kokemus osoitti, että teot ovat todisteena aidosta suhteesta Jumalaan. Usko, joka johtaa vanhurskauttamiseen, on siis elävää ja toimivaa uskoa (Jaak. 2:24).

Paavali ja Jaakob olivat samaa mieltä vanhurskauttamisesta. Kun Paavali torjui sellaisen harhaopetuksen, jonka mukaan vanhurskauttaminen saavutettaisiin tekojen perusteella, Jaakob oikaisi yhtä vaarallisen harhakäsityksen, jossa vedottiin vanhurskauttamiseen vaikka vastaavat teot puuttuivat. Vanhurskauttamisen perustana eivät ole teot eikä myöskään kuollut usko. Tarvitaan aitoa uskoa, joka vaikuttaa rakkautena (Gal. 5:6) ja puhdistaa sielun.

2. Vanhurskauttamiskokemus. Kun uskomme Kristukseen ja meidät vanhurskautetaan, Kristuksen vanhurskaus luetaan hyväksemme. Olemme vanhurskaita Jumalan edessä koska Kristus on Sijaisemme. "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2. Kor. 5:21). Katuvina syntisinä olemme saaneet täyden anteeksiannon. Jumala on sovittanut meidät!

Sakarjan näky ylipappi Joosuasta kuvaa hyvin vanhurskauttamista. Joosua seisoo Herran enkelin edessä puettuna likaisiin vaatteisiin, jotka kuvaavat synnin saastaisuutta. Hänen siinä seisoessaan Saatana vaatii hänen tuomitsemistaan. Saatanan syytökset ovat oikeita - Joosua ei ansaitse vapauttavaa tuomiota. Mutta armossaan Jumala nuhtelee Saatanaa: "Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?" (Sak. 3:2).

Herra määrää likaiset vaatteet heti poistettavaksi ja julistaa sitten Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin" (Sak. 3:4). Rakastava, armollinen Jumalamme pyyhkäisee Saatanan syytökset syrjään, vanhurskauttaa vapisevan syntisen ja verhoaa hänet Kristuksen vanhurskauden viitalla. Niin kuin Joosuan likaiset vaatteet kuvasivat syntiä, vastaavasti uusi juhlavaate kuvasi uskovan uutta kokemusta Kristuksessa. Vanhurskauttamisessa tunnustettu ja anteeksiannettu synti siirretään puhtaaseen ja pyhään Jumalan Poikaan, Karitsaan, joka kantaa syntimme. "Ansioita vailla oleva katuva uskovainen puetaan Kristuksen luettuun vanhurskauteen. Tämä vaatteiden vaihtaminen, tämä jumalallinen pelastava toimenpide, on raamatullinen vanhurskauttamisoppi." *5 Vanhurskautettu uskova on saanut anteeksiannon ja puhdistettu synneistään.

Seuraukset. Mitkä ovat kääntymyksen ja vanhurskauttamisen seuraukset?

1. Pyhitys. Sana on käännös kreikan sanasta hagiasmos, joka pohjautuu verbiin hagiazoo, 'pyhittää, erottaa pyhään tarkoitukseen'; heprean kielessä vastaava verbi on qadash, 'erottaa tavanomaisesta käytöstä' *6.

Oikea kääntymys ja vanhurskauttaminen johtavat pyhitykseen. Vanhurskauttaminen ja pyhitys liittyvät läheisesti toisiinsa *7, ne ovat erillisiä mutta eivät koskaan erossa toisistaan. Ne kuvaavat pelastuksen kahta eri puolta: vanhurskauttaminen on sitä, minkä Jumala tekee meidän puolestamme, kun taas pyhitys on sitä, mitä Jumala tekee meissä.

Ei vanhurskautus eikä pyhityskään ole seurausta ihmisen ansioista. Molemmat perustuvat yksinomaan Kristuksen armoon ja vanhurskauteen. "Vanhurskaus, jolla meidät vanhurskautetaan, luetaan hyväksemme; vanhurskaus, jolla meidät pyhitetään, annetaan osaksemme. Edellinen antaa meille oikeuden taivaaseen, jälkimmäinen tekee meidät sopiviksi taivaaseen." *8

Raamattu esittää pyhityksessä kolme vaihetta: 1. uskovan menneisyydessä tapahtunut pyhittäminen, 2. parhaillaan jatkuva pyhitys uskovan nykyisessä kokemuksessa ja 3. pyhityksen lopullinen vaihe, jonka uskova kokee Kristuksen tullessa takaisin.

Samalla hetkellä kun uskova vanhurskautetaan hänet myös pyhitetään "Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta" (1. Kor. 6:11). Hänestä tulee 'pyhä'. Uskova on lunastettu ja kuuluu kokonaan Jumalalle.

Uskovia nimitetään pyhiksi, sillä he ovat Jumalan kutsumia (Room. 1:1) "Kristuksen Jeesuksen pyhiä" eli pyhiä "Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil. 1:1; ks. myös Joh. 15:1-7). He eivät ole pyhiä siksi, että olisivat saavuttaneet jonkin synnittömyyden tilan. Pelastus on nykyinen kokemus. "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät" (Tit. 3:5), "uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (VRK). Meidät erotettiin pyhää tarkoitusta varten ja vaeltamaan Kristuksen kanssa.

2. Lapseksiotto Jumalan perheeseen. Samassa yhteydessä uusi uskova on saanut 'lapseuden hengen', "Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden" (Room. 8:15). Jumala on ottanut uskovat lapsikseen, he ovat siis Kuninkaan poikia ja tyttäriä! "Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa" (Room. 8:17). Mikä etuoikeus, kunnia ja ilo!

3. Pelastusvarmuus. Vanhurskauttaminen antaa uskovalle myös varmuuden siitä, että hänet on hyväksytty. Se tuo ilon siitä, että uskova on nyt liitetty uudelleen Jumalan yhteyteen. Olipa hänen entinen elämänsä ollut miten syntinen tahansa, Jumala antaa kaikki synnit anteeksi emmekä ole enää lain tuomion ja kirouksen alaisia. Lunastuksesta on tullut todellisuutta: "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme" (Ef. 1:7,8).

4. Uuden ja voittoisan elämän alku. Sen tajuaminen, että Vapahtajan veri peittää syntisen menneisyytemme, päästää parantavat voimat vaikuttamaan koko ihmisessä. Syyllisyyden tunteista voidaan luopua, sillä Kristuksessa kaikki on annettu anteeksi, kaikki on uutta. Kristus lahjoittaa meille päivittäin armonsa ja siten alkaa muuttaa meitä Jumalan kuvan kaltaisuuteen.

Kun uskomme häneen kasvaa, meidän parantumisemme ja muuttumisemme edistyy, ja hän antaa meille lisääntyvässä määrin voittoja taistelussa pimeyden valtoja vastaan. Koska hän on voittanut maailman, se on takeena siitä, että meidätkin vapautetaan synnin orjuudesta (Joh. 16:33).

5. Ikuisen elämän lahja. Uusi suhteemme Kristukseen tuo mukanaan ikuisen elämän lahjan. Johannes vakuuttaa: "Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää" (1. Joh. 5:12). Syntinen menneisyytemme on annettu anteeksi ja meissä asuvan Hengen avulla voimme nauttia pelastuksen siunauksista.

Pelastuskokemus nykyisyydessä

Kristuksen veren ansiosta tapahtuu puhdistaminen, vanhurskauttaminen ja pyhittäminen. Kristukseen uskova "on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" (2. Kor. 5:17).

Kutsu pyhityselämään. Pelastukseen sisältyy pyhityselämän eläminen sen perustalla, mitä Kristus sai aikaan Golgatalla. Paavali vetosi uskoviin, että nämä eläisivät eettisesti Jumalan tahdon mukaista, pyhää elämää (1. Tess. 4:7). Tehdäkseen uskovat tähän kykeneviksi Jumala antaa heille "pyhyyden Hengen" (Room. 1:4). "Rukoilen", Paavali kirjoittaa, "että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja" (Ef. 3:16,17).

Uusina luomuksina uskovilla on uusia velvollisuuksia. "Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät" (Room. 6:19). Nyt uskovien tulee elää "Hengen varassa" (Gal. 5:25).

Hengen täyttämät uskovat elävät Hengen eivätkä lihan mukaista elämää (Room. 8:4). He ovat muuttuneet toisenlaisiksi, sillä "lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan" (Room. 8:6). Koska heissä asuu Jumalan Henki, he eivät elä oman luontonsa "vaan Hengen alaisina" (Room. 8:9).

Hengen täyttämän ihmisen korkein tavoite on elämällään miellyttää Jumalaa (1.Tess. 4:1). "Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä. - - Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. - - Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää" (1. Tess. 4:3,6,7).

Sisäinen muutos. Kristuksen toisessa tulemuksessa me muutumme fyysisestikin. Tämä katoava ja kuolevainen ruumiimme pukeutuu kuolemattomuuteen (1. Kor. 15:51-54). Sitä ennen meidän meidän luonteemme tulee muuttua ja valmistautua toista adventtia varten.

Luonteen muuttumiseeen sisältyvät Jumalan kuvan henkiset ja hengelliset ulottuvuudet, tuo "sisäinen ihmisemme", joka "uudistuu päivä päivältä" (2. Kor. 4:16; vrt. Room. 12:2). Niin kuin tuo vanha nainen Hermaan Paimenen kertomuksessa, seurakunta nuortuu sisäisesti, kun jokainen täysin antautunut kristitty muuttuu kirkkaudesta kirkkauteen kunnes - Kristuksen toisessa tulemuksessa - hänen muuttumisensa Jumalan kuvan kaltaisuuteen toteutuu täydellisesti.

1. Kristuksen ja Pyhän Hengen osuus. Vain Luoja voi toteuttaa elämässämme koko olemuksemme pyhittämisen (1. Tess. 5:23). Hän ei kuitenkaan tee sitä ilman meidän osallistumistamme. Meidän on antauduttava hengen työskentelyn kohteeksi katsomalla Kristukseen. Kun mietiskelemme Kristuksen elämää, Pyhä Henki uudistaa fyysiset, henkiset ja hengelliset kykymme (vrt. Tit. 3:5). Pyhän Hengen työhön sisältyy Kristuksen kirkastaminen ja hänen kuvansa palauttaminen meihin (vrt. Room. 8:1-10).

Jumala haluaa elää kansansa keskellä. Hän on antanut lupauksen: "Minä asetun heidän keskelleen" (2. Kor. 6:16; vrt. 1. Joh. 3:24; 4:12). Siksi Paavali saattoi sanoa: "Kristus elää minussa" (Gal. 2:20; vrt. Joh. 14:23). Luojan asuminen uskovassa uudistaa häntä päivittäin sisäisesti (2. Kor. 4:16). Se merkitsee mielen muuttumista ja uudistumista (Room. 12:2; ks. myös Fil. 2:5).

2. Osallisuus jumalallisesta luonnosta. Kristuksen lahjoittamat "suuret ja kalliit lupaukset" auttavat meitä tulemaan "osallisiksi jumalallisesta luonnosta" (2. Piet. 1:4). Tämä jumalallinen voima tekee meidät kykeneviksi osoittamaan uskossamme "lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta" (2. Piet. 1:5-7). Pietari jatkaa: "Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea" (2. Piet. 1:8,9).

a. Vain Kristuksen kautta. Ihmisen muuttuminen Jumalan kuvan kaltaiseksi merkitsee sitä, että puemme yllemme Herran Jeesuksen Kristuksen ja olemme osallisia hänestä (Room. 13:14; Hepr. 3:14). Se merkitsee sitä, että Pyhä Henki uudistaa ihmisen (Tit. 3:5). Se merkitsee sitä, että "Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä" (1. Joh. 4:12). Tässä on samankaltainen salaisuus kuin Jumalan Pojan ihmiseksituleminen. Niin kuin Pyhä Henki teki Kristukselle mahdolliseksi osallistua ihmisluonnosta, samoin Henki tekee meille mahdolliseksi osallistua jumalallisesta luonnosta, jumalallisen luonteen ominaisuuksista. Tämä jumalallisesta luonnosta osallistuminen uudistaa sisäisen ihmisen ja tekee meistä Kristuksen kaltaisia, vaikkakin eri tasolla: vaikka Kristus tuli ihmiseksi, uskova ei tule Jumalaksi. Sen sijaan uskovat tulevat luonteeltaan Jumalan kaltaisiksi.

b. Dynaaminen prosessi. Pyhitys on edistyvää. Rukous ja Raamatun tutkiminen auttaa meitä jatkuvasti kasvamaan Jumalan yhteydessä.

Pelastussuunnitelman pelkkä älyllinen ymmärtäminen ei riitä. "Jeesus sanoi heille: 'Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä" (Joh. 6:53-56).

Jeesuksen käyttämä kuvakieli korostaa sitä, että uskovien tulee sisäistää Kristuksen sanat. Jeesus sanoi: "Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä" (Joh. 6:63; ks. myös Matt. 4:4).

Luonne muodostuu siitä, mitä mieli 'syö ja juo'. Kun nautimme elämän leipää, me muutumme Kristuksen kaltaisiksi.

3. Kaksi muuttumista. Vuonna 1517, samana vuonna jolloin Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen, Raffaello alkoi maalata Roomassa kuuluisaa teostaan Transfiguraatio - Kristuksen kirkastus.

Maalaus kuvaa Kristusta seisomassa vuorella ja riivattua katsomassa toiveikkaana häneen alhaalta laaksosta (vrt. Mark. 9:2-29). Kaksi opetuslapsiryhmää - toinen vuorella, toinen laaksossa - kuvaa kahdenlaisia kristittyjä.

Vuorella olevat opetuslapset halusivat pysyä Kristuksen kanssa, ja heitä eivät näyttäneet huolettavan alhaalla laaksossa olevien tarpeet. Vuosisatojen aikana monet ovat rakennelleet 'vuoria', jotka ovat etäällä maailman tarpeista. Heidän kokemukseensa sisältyy rukousta mutta ei tekoja.

Toisaalla ovat taas opetuslapset laaksossa. He työskentelivät ilman rukousta, ja heidän yrityksensä ajaa pois paha henki olivat tuloksettomia. Monet ovat vaikeuksissa joko siksi, että he toimivat ilman rukousta tai siksi, että he rukoilevat paljon mutta eivät toimi toisten hyväksi. Nämä molemmat kristittyjen ryhmät tarvitsevat Jumalan kuvan palauttamista olemukseensa.

a. Todellinen muuttuminen.Jumala toivoo saavansa muuttaa langenneet olennot kuvansa kaltaisiksi muuttamalla heidän tahtonsa, mielensä, halunsa ja luonteensa. Pyhä Henki aiheuttaa uskovissa ratkaisevan muutoksen. "Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä" ovat Hengen hedelmää (Gal. 5:22,23) ja kuuluvat nyt heidän elämäntyyliinsä - vaikka he pysyvätkin turmeltuneina kuolevaisina Kristuksen takaisintuloon asti.

Jos emme vastusta Kristusta, hän on "samastava itsensä meidän ajatustemme ja päämääriemme kanssa, taivuttava sydämemme ja mielemme niin tahtonsa mukaisiksi, että totellessamme häntä toteutamme vain omia ajatuksiamme. Pyhittynyt ja jalostunut tahto pitää suurimpana ilonaan hänen palvelemistaan." *9

b. Kaksi päämäärää. Kristuksen kirkastus oli tuossa tilanteessa vastakkainen tapahtuma sille, mitä oli tapahtunut vuoren juurella olevalle pojalle, joka oli muuttunut paholaisen kuvan kaltaiseksi (ks. Mark. 9:1-29). Siinä oli nähtävissä kaksi vastakkaista suunnitelmaa - Jumalan suunnitelma meidän ennalleen palauttamiseksemme ja Saatanan suunnitelma meidän turmelemiseksemme. Raamattu sanoo, että Jumalalla on voima varjella meidät lankeamasta (Juud. 24). Saatana taas tekee kaiken voitavansa pitääkseen meidät langenneina.

Elämään kuuluu jatkuva muutos. Ei ole olemassa puolueetonta aluetta. Me joko jalostumme tai rappeudumme. Olemme joka 'synnin orjia' tai 'vanhurskauden palvelijoita' (Room. 6:17,18). Joka omistaa mielemme omistaa meidät. Jos Kristus omistaa mielemme Pyhän Hengen kautta, meistä tulee Kristuksen kaltaisia ihmisiä - Hengen voimalla "vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle" (2. Kor. 10:5). Mutta jos olemme poissa Kristuksesta, olemme erossa elämän lähteestä ja tuloksena on lopulta kadotus.

Täydellisyys Kristuksessa. Mitä on raamatullinen täydellisyys? Miten se voidaan vastaanottaa?

1. Raamatullinen täydellisuus. Sanat 'täydellinen' ja 'täydellisyys' ovat tavallisesti käännöksiä heprean sanoista tam ja tamim, jotka merkitsevät nuhteetonta, viatonta, virheetöntä. Kreikan kielessä vastaavista sanoista tärkein on teleios eri johdannaisineen. Sen alkumerkitys on päämäärän (telos) saavuttanut. Tavallisesti sanalla tarkoitetaan täysikasvuista, kypsää, täysin kehittynyttä. *10

Vanhassa testamentissa sanaa käytetään ihmisistä puhuttaessa suhteellisessa merkityksessä. Nooasta, Abrahamista ja Jobista käytetään nimityksiä 'oikeamielinen', 'nuhteeton' (1. Moos. 6:9; 17:1; 22:18; Job 1:1,18), vaikka jokaisella heistä oli puutteita (1. Moos. 9:21; 20; Job 40:2-5).

Uudessa testamentissa sanalla teleios (täydellinen, aikuinen) kuvataan usein kypsiä henkilöitä, jotka ovat seuranneet parhainta saatavissa olevaa valoa ja saavuttaneet sen, mikä heidän hengellisille, henkisille ja fyysisille voimilleen ja kyvyilleen oli mahdollista (vrt. 1. Kor. 14:20; Fil. 3:15; Hepr. 5:14). Uskovien tulee olla täydellisiä omassa rajallisessa piirissään niin kuin Jumala on täydellinen rajattomassa piirissään (vrt. Matt. 5:48). Jumala nimittää sellaista henkilöä täydelliseksi, joka on koko sydämestään antautunut palvelemaan Jumalaa, joka jatkuvasti kasvaa Jumalan tuntemisessa ja joka Jumalan armon avulla noudattaa kaikkea saamaansa valoa ja elää voittoisaa elämää (vrt. Kol. 4:12; Jaak.3:2).

2. Täysi täydellisyys Kristuksessa. Miten meistä voi tulla täydellisiä? Pyhä Henki tuo meille Kristuksen täydellisyyden. Uskossa Kristuksen täydellinen luonne tulee omaksemme. Ihminen ei voi koskaan väittää omistavansa täydellisyyttä itsenäisesti, ikäänkuin se olisi hänen luontaista omaisuuttaan. Täydellisyys on Jumalan lahja.

Ilman Kristusta ihminen ei voi omistaa vanhurskautta. "Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään" (Joh. 15:5). Kristuksen "Jumala on antanut meille viisaukseksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi" (1. Kor. 1:30).

Kristuksessa nämä ominaisuudet muodostavat meidän täydellisyytemme. Hän toteutti täydellisesti ja kerta kaikkiaan meidän pyhityksemme ja lunastuksemme. Kukaan ei voi lisätä mitään siihen, mitä hän on tehnyt. Meidän hääpukumme eli vanhurskauden viittamme hankittiin Kristuksen elämällä, kuolemalla ja ylösnousemuksella. Pyhä Henki ottaa nyt valmiin tuotteen ja toteuttaa sen kristityn elämässä. Tällä tavalla "Jumalan koko täyteys" valtaa meidät (Ef. 3:19).

3. Matkalla kohti täydellisyyttä. Mikä on meidän osuutemme uskovina tässä kaikessa? Meissä asuvan Kristuksen avulla kasvamme kohti hengellistä täysikasvuisuutta. Niiden lahjojen avulla, joita Jumala on antanut seurakunnalleen, "saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden" (Ef. 4:13). Meidän tulee kasvaa pois hengellisestä alaikäisyydestä (Ef. 4:14), kristillisen kokemuksemme alkeista ja siirtyä 'vahvaan ruokaan', joka "on tarkoitettu aikuisille" (Hepr. 5:14). "älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon" (Hepr. 6:1, "pyrkikäämme täydellisyyteen", VKR). "Rukoilen myös," Paavali kirjoittaa, "että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus" (Fil. 1:9-11).

Pyhitetty elämä ei ole elämää, josta puuttuvat vaikeudet ja vastoinkäymiset. Paavali kehottaa uskovaisia: "Tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne." Mutta hän lisää nämä rohkaisevat sanat: "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil. 2:12,13).

"Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana 'tänä päivänä' on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet" (Hepr. 3:13,14; vrt. Matt. 24:13).

Mutta Raamattu varottaa: "Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat" (Hepr. 10:26:27).

Nämä kehotukset osoittavat, että kristityt tarvitsevat "enemmän kuin vain puhtaasti oikeudellista vanhurskautusta ja pyhitystä. He tarvitsevat luonteen pyhyyttä, vaikka pelastus onkin aina uskosta. Oikeus päästä taivaaseen perustuu kokonaan Kristuksen vanhurskauteen. Vanhurskauttamisen lisäksi Jumalan pelastussuunnitelma tarjoaa tämän oikeuden kautta myös sopivuuden taivaaseen sydämessä asuvan Kristuksen kautta. Tämän sopivuuden tulee näkyä ihmisen moraalisessa luonteessa todistuksena siitä, että ihminen on jo pelastunut." *11

Mitä tämä merkitsee käytännössä? Tarvitsemme jatkuvaa rukousta elääksemme pyhittynyttä elämää, joka on kussakin kehitysvaiheessaan täydellistä. "Olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne - - että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa" (Kol. 1:9,10).

Jokapäiväinen vanhurskauttaminen. Kaikki uskovat, jotka elävät Hengen täyttämää pyhitettyä elämää (Kristukselle antautuneina) tarvitsevat jatkuvasti jokapäiväistä vanhurskauttamista (Kristuksen lahjoittamaa). Tarvitsemme sitä tietoisten rikkomustemme tähden sekä niiden erehdysten tähden, joita voimme tehdä tietämättämme. Daavid oli selvillä ihmisen sydämen syntisyydestä, ja siksi hän rukoili: "Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe" (Ps. 19:13; vrt. Jer. 17:9). Nimenomaan uskovien synneistä puhuessaan Raamattu vakuuttaa, että "jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus" (1. Joh. 2:1).

Pelastuskokemus tulevaisuudessa

Pelastuksemme on lopullisesti ja täysin toteutunut silloin, kun meidät kirkastetaan ylösnousemuksessa tai muutetaan kuolemaa maistamatta taivaaseen. Kirkastamisessa Jumala jakaa lunastetuilla omaa kirkkauttaan. Tämä on se toivo, jonka täyttymistä kaikki Jumalan lapset odottavat. "Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen" (Room. 5:2).

Se toteutuu Kristuksen toisessa tulemuksessa, kun hän ilmestyy "pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat" (Hepr. 9:28).

Kirkastaminen ja pyhitys. Sydämessämme asuva Kristus on yksi tulevan pelastuksen - kuolevaisen ruumiimme kirkastamisen - ehdoista. Paavalin mukaan "Kristus teissä" on kirkkauden toivo (Kol. 1:27). Toisessa kohdassa hän opettaa: "Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla" (Room. 8:11). Paavali vakuuttaa: "Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen. Tähän juuri, Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen, hän kutsui teidät" (2. Tess. 2:13,14).

Hänessä me olemme jo taivaan valtaistuinsalissa (Kol. 3:1-4). Ne, jotka ovat "tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä", ovat todellisuudessa "kokeneet tulevan maailman voimia" (Hepr. 6:4,5). Mietiskelemällä Herran kirkkautta ja kiinnittämällä katseemme Kristuksen luonteen rakastettavuuteen, me "muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen" (2. Kor. 3:18). Näin valmistumme siihen muutokseen, jonka koemme Kristuksen toisessa tulemuksessa.

Lopullinen lunastuksemme ja Jumalan lapseksi ottomme tapahtuu tulevaisuudessa. Paavali kirjoittaa: "Koko lumakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä", ja hän lisää: "myös me - - huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista" (Room. 8:19,23; vrt.Ef. 4:30).

Tämä suuri tapahtuma toteutuu sinä aikana, "jolloin kaikki pannaan kohdalleen" (Ap.t. 3:21). Kristus nimittää sitä 'uuden maailman syntymiseksi' (Matt. 19:28; 'uudestisyntymiseksi', VKR). Silloin luomakuntakin "pääsee pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen" (Room. 8:21).

Tämä raamatullinen näkemys, jonka mukaan tietyssä mielessä lapseksiotto ja lunastus eli pelastus on "jo" tapahtunut ja että toisaalta ne ovat vielä lopullisesti toteutumatta, on hämmentänyt joitakin. Kun tutkimme Kristuksen työtä Pelastajanamme laajemmin, ymmärrämme asian. "Paavalin yhdisti nykyisen pelastuksemme Kristuksen ensimmäiseen tulemiseen. Kristuksen historiallinen risti, ylösnousemus ja pappispalvelus taivaassa varmistivat lopullisesti meidän vanhurskautuksemme ja pyhityksemme. Meidän tulevan pelastuksemme, meidän ruumiimme kirkastuksen, Paavali kuitenkin yhdisti Kristuksen toiseen tulemiseen.

"Tämän vuoksi Paavali voi samanaikaisesti sanoa: "meidät on lunastettu" ja "meitä ei vielä ole lunastettu". Ensimmäinen väite viittaa Kristuksen ristiin ja ylösnousemukseen, toinen taas hänen toiseen tulemiseensa, jolloin hän lunastaa meidän ruumiimme." *12

Nykyisen pelastuksemme korostaminen siten, että samalla sivuutamme kokonaan tulevan pelastuksemme, synnyttää virheellisen ja valitettavan vääristyneen käsityksen Kristuksen täydellisestä pelastuksesta.

Kirkastus ja täydellisyys. Joillakin on virheellinen käsitys, jonka mukaan lopullinen täydellisyys on jo ihmisen omistettavissa. Mutta Paavali kirjoitti itsestään lähestyessään ajallisen elämänsä päätöstä: "En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omkaseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat" (Fil. 3:12-14).

Pyhitys kestää koko eliniän. Olemme täydellisiä nyt vain Kristuksessa, mutta lopullinen, kaiken kattava muuttumisemme Jumalan kuvan kaltaiseksi tapahtuu Kristuksen toisessa tulemuksessa. Paavali varoittaa: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu" (1. Kor. 10:12). Israelin historia sekä Daavidin, Salomon ja Pietarin kokemukset ovat meille kaikille vakavana varoituksena. "Niin kauan kun elämme, meidän tulee määrätietoisesti valvoa halujamme ja tunteitamme. On sisäistä turmelusta ja on ulkoisia kiusauksia. Missä tahansa Jumalan työ edistyy, siellä Saatana suunnittelee olosuhteiden järjestämistä siten, että kiusaus kohtaa sielun vastustamattomalla voimalla. Emme voi olla hetkeäkään turvassa ellemme turvaudu Jumalaan, ellei elämämme ole kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa." *13

Lopullinen luova muuttumisemme toteutuu silloin, kun meistä tulee katoamattomia ja kuolemattomia, kun Pyhä Henki palauttaa täysin ennalleen alkuperäisen luomuksen.

Millä perusteella Jumala hyväksyy meidät

Jumala ei hyväksy meitä Kristuksen kaltaisen luonteemme perusteella, ei myöskään moitteettoman käytöksemme vuoksi. Pelastava vanhurskaus on peräisin Jeesukselta, ainoalta vanhurskaalta Ihmiseltä, ja Pyhä Henki tuo sen meidän omaksemme. Me emme voi lisätä mitään Kristuksen vanhurskauden lahjaan, voimme vain ottaa sen vastaan. Kristus on ainoa vanhurskas (Room. 3:10); meidän oma vanhurskautemme on vain likaisia riepuja (Jes. 64:6; ks. myös Dan. 9:7,11,20; 1. Kor. 1:30). *14

Sekään, mitä teemme vastauksena Kristuksen pelastavaan rakkauteen, ei voi muodostaa perustaa Jumalan hyväksymiselle. Jumala hyväksyy meidät vain sen perusteella, mitä Kristus on tehnyt.

Kristus sekä vanhurskauttaa että pyhittää meidät. Kumpaan vaiko molempiin perustuu meidän hyväksymisemme Jumalan edessä? Jean Calvin huomautti, että "Kristusta ei voida jakaa osiin, joten vanhurskauttaminen ja pyhitys, jotka hänessä yhtyvät, ovat erottamattomia." *15 Kristuksen työ on nähtävä kokonaisuutena. Siksi meidän on vältettävä spekuloimista näillä kahdella termillä ja lakattava "yrittämästä määritellä vanhurskauttamisen ja pyhityksen hienoja yksityiskohtaisia eroja. - - Miksi yrittäisimme olla yksityiskohtaisempia kuin jumalallinen innoitus on käsitellessään uskonvanhurskauden elintärkeitä kysymyksiä?" *16

Aivan niin kuin auringon säteet valaisevat ja lämmittävät - nuo ominaisuudet ovat auringossa erottamattomat mutta kuitenkin toiminnaltaan erilaiset - samoin Kristus on annettu meille sekä vanhurskaudeksi että pyhitykseksi (1. Kor. 1:30). Hänessä olemme sekä täysin vanhurskautetut että täysin pyhitetyt.

Pyhä Henki tuo Golgatan täytetyn työn - "Se on täytetty!" - meidän ulottuvillemme; vain sen perusteella Jumala voi hyväksyä ihmisen. Tämä "Se on täytetty" - huuto ristillä tekee tyhjäksi kaikki muut inhimilliset yritykset tulla hyväksytyksi Jumalan edessä. Kun Pyhä Henki tuo ristiinnaulitun sydämeemme, Henki tuo sen ainoan perustan, jolla Jumala voi meidät hyväksyä. Vain tämän perusteella olemme sekä oikeutettuja että sopivia pelastukseen.

Lähdeviitteet:
1. T.F. Torrance, Royal Priesthood, Scottish Journal of Theology Occasional Papers, no. 3 (Edinburgh: Oliver and Boyd, 1963), s. 48.
2. Katso "Conversion" and "Repent, Repentance", SDA Bible Dictionary uudistettu painos, s. 235,933.
3. W.E. Vine, An Expository Dictionary of the New Testament Words, (Old Tappan, N.J.: Fleming H. Revell, 1966), s. 284-86; William F. Arndt ja F. Wilbur Gingrich, A Greek English Lexicon of the New Testament and Other Early Christian Literature, (Chicago, IL, University of Chicago Press 1973), s. 196
4. "Justification", SDA Bible Dictionary, rev.ed., s. 635.
5. LaRondelle s. 47
6. "Sanctification", SDA Bible Dictionary, rev.ed., s. 979.
7. Sama
8. White, Sanomia nuorisolle (Kirjatoimi 1965), s. 27.
9. White, Alfa ja omega 5, s. 220.
10. "Perfect, Perfection", SDA Bible Dictionary, rev.ed., s. 864.
11. LaRondelle s. 77.
12. Sama s. 89.
13. White, SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 2, s. 1032.
14. Ellen White kirjoittaa Kristuksesta, Ylipapistamme: "Uskonnolliset menot, rukous, ylistys, katuva synnintunnustus kohoavat todellisten uskovien luota kuin suitsutus taoivaalliseen pyhäkköön. Mutta koska ne lähtevät turmeltuneesta ihmisestä, ne ovat niin saastuneita, että ellei niitä puhdistettaisi verellä, ne eivät olisi minkään arvoisia Jumalan edessä. Ne eivät kohoa tahrattoman puhtaina, ja ellei Välittäjä, joka on Jumalan oikealla puolella, puhdista niitä omalla vanhurskaudellaan, ne eivät kelpaa Jumalalle. Kaikki maallisista majoista nouseva suitsutus on kostutettava Kristuksen veren puhdistavilla pisaroilla" (Selected Messages I, s. 344).
15. J.Calvin, Institutes of the Christian Religion, (Grand Rapids, Associated Publishers and Authors, Inc.n.d.), III, 11,6.
16. White, SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 6, s. 1072.

Sivu päivitetty 26.1.2012.