LUOMINEN
Perusluonteiset opinkohdat 6

---

"Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä. - - Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty."
Ps. 33:6,9

Raamatun ilmoitus on yksinkertainen. "Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on" (2. Moos. 20:11). Kuudessa päivässä "autio ja tyhjä" planeetta muuttui elämää uhkuvaksi maailmaksi, joka oli täynnä kirkkaita ja puhtaita värejä, muotoja ja tuoksuja. Jokainen olio todisti tekijänsä hyvästä mausta, ja jokainen yksityiskohta toimi tarkasti ja oikein.

Sitten Jumala "lepäsi", hän pysähtyi nauttimaan ja juhlimaan kättensä tekoja. Noiden kuuden päivän kauneutta ja majesteettisuutta muisteltaisiin ikuisesti juuri siksi, että Jumala sai työnsä päätökseen. Katsotaanpa, mitä Raamattu kertoo kaiken alusta.

"Alussa Jumala loi taivaan ja maan." Maata ympäröi vesi ja pimeys. Ensimmäisenä päivänä Jumala erotti valon pimeydestä. Hän nimitti valon päiväksi ja pimeyden yöksi.

Toisena päivänä Jumala erotti "vedet toisistaan". Hän muodosteli ilmakehän, jonka alapuolella olivat maahan kuuluvat vedet, ja näin muodostuivat elämälle suotuisat olosuhteet. Kolmantena päivänä Jumala keräsi vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara erottui merestä. Sitten Jumala verhosi alastomat rannat, kukkulat ja laaksot: "Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä" (1. Moos. 1:12).

Neljäntenä päivänä Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet merkeiksi osoittamaan "määräaikoja, hetkiä ja vuosia". Aurinko hallitsi päivää ja kuu yötä (1. Moos. 1:14-16).

Jumala muotoili linnut ja vesieläimet viidentenä päivänä. Kaikki luotiin lajeittain, "lajinsa mukaan" (1. Moos. 1:21, VKR). Tämä viittasi siihen, että luodut oliot tuottaisivat oman lajinsa mukaisia jälkeläisiä.

Kuudentena päivänä Jumala teki eläinkunnan korkeampia muotoja. "Jumala sanoi: 'Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.' Ja niin tapahtui" (1. Moos. 1:24).

Sitten, luomistyönsä kruunuksi, "Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1. Moos. 1:27). "Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää" (1. Moos. 1:31).

Jumalan luova sana

"Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä tähtien joukot" (Ps. 33:6). Miten tämä luova sana toimi?

Luova sana ja olemassaoleva materia. Genesiksen (Mooseksen 1. kirjan) sanat "Jumala sanoi" viittaavat väkevään jumalalliseen käskyyn, joka sai aikaan kuuden luomispäivän majesteettiset tapahtumat (1. Moos. 1:3,6,9,11,14,20,24). Jokaiseen käskyyn liittyi luova voima, joka muutti aution ja tyhjän planeetan paratiisiksi. "Mitä hän sanoi, se tapahtui, mitä hän käski, se pysyi" (Ps. 33:9). Todellakin "maailmat on luotu Jumalan sanalla" (Hepr. 11:3).

Tämä luova sana ei ollut riippuvainen olemassa olevasta materiasta, vaan Jumala loi tyhjästä (ex nihilo). "Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä" (Hepr. 11:3). Vaikka Jumala toisinaan käytti olemassa olevaa materiaa - Aadam tehtiin maan tomusta ja Eeva Aadamin kylkiluusta (1. Moos. 2:7,19,22) - kaikki materia oli alkujaan Jumalan luomaa.

Luomiskertomus

Genesiksen luomiskertomuksen johdosta on esitetty monia kysymyksiä. Ovatko Raamatun ensimmäisen kirjan sisältämät kaksi luomiskertomusta ristiriitaisia keskenään vai ovatko ne sopusoinnussa? Ovat luomispäivät kirjaimellisia vai kuvaavatko ne pitkiä ajanjaksoja? Luotiinko aurinko, kuu ja vieläpä avaruuden tähdetkin todella vasta 6000 vuotta sitten?

Kaksi luomiskertomusta. Raamatun kaksi kertomusta luomisesta - toinen 1. Moos. 1:1-2:3 ja toinen 1. Moos. 2:4-25 - ovat sopusoinnussa keskenään.

Ensimmäinen kertomus esittää aikajärjestyksessä kaiken luomisen.

Toinen kertomus alkaa sanoin: "Tämä on kertomus - - ". Samalla tavalla alkavat Genesiksen myöhemmät sukuhistorian esitykset (vrt. 5:1; 6:9; 10:1). Tämä kertomus selostaa ihmisen asemaa luomisessa. Se ei etene ehdottomassa aikajärjestyksessä, vaan sen tarkoituksena on osoittaa, että kaikki palveli ympäristön saattamista sopivaksi ihmiselle. *1 Se esittää enemmän yksityiskohtia Aadamin ja Eevan luomisesta ja Edenin puutarhasta kuin edellinen kertomus. Sen lisäksi tämä kertomus antaa meille tietoa ihmisluonnosta ja jumalallisesta hallinnosta. Vain siinä tapauksessa, että nämä kaksi luomiskertomusta hyväksytään kirjaimellisiksi ja historiallisiksi esityksiksi, ne ovat sopusoinnussa Raamatun muun ilmoituksen kanssa.

Luomispäivät. Raamatun luomiskertomuksen päivät tarkoittavat kirjaimellisia 24 - tuntisia ajanjaksoja. Ilmaus 'tuli ilta ja tuli aamu' (1. Moos. 1:5,8,13,19,23,31) kuvaa Vanhan testamentin muuallakin ilmaisemaa tapaa aloittaa vuorokausi illasta eli auringon laskusta (ks. 3. Moos. 23:32; 5. Moos. 16:6). Ei ole mitään perustetta väitteelle, että ilta ja aamu merkitsisivät luomiskertomuksessa jotain muuta kuin muualla Mooseksen kirjoissa.

Heprean kielen sana, joka 1. Moos. 1.luvussa on käännetty päiväksi, on jom. Kun jom-sanaan liittyy järjestysluku, se tarkoittaa aina kirjaimellista 24-tuntista vuorokautta (esim. 1. Moos. 7:11; 2.Moos. 16:1). Tämäkin vahvistaa käsitystä, jonka mukaan luomiskertomuksessa on kysymys kirjaimellisista, 24-tuntisista vuorokausista.

Kymmenen käskyn laki antaa uuden todisteen siitä, että luomisviikko koostui kirjaimellisista päivistä. Sapattikäskyssä Herra sanoo: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä työtä - - . Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen" (2. Moos. 20:8-11).

Lyhyen ytimekkäästi Jumala toistaa luomiskertomuksen. Kukin päivä (jom) oli täynnä Jumalan luomistekoja, ja sitten seurasi sapatti, joka kruunasi luomisviikon. 24-tuntinen sapatinpäivä on näin ollen muisto kirjaimellisesta luomisviikosta. Sapattikäsky olisi merkityksetön, jos luomispäivät olisivat olleet pitkiä aikakausia. *2

Jotkut lainaavat tekstiä, jonka mukaan "Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta" (2. Piet. 3:8), ja haluavat sillä todistaa, että luomisen päivät eivät olleet 24-tuntisia vuorokausia. He jättävät kuitenkin huomiotta sen, että sama jae päättyy: "ja tuhat vuotta kuin yksi päivä". Ne, jotka lukevat luomispäiviin tuhansia vuosia tai pitkiä miljoonien, jopa miljardien vuosien ajanjaksoja, asettavat epäilyksenalaiseksi Jumalan sanan - juuri niin kuin käärme houkutteli Eevaa tekemään.

Mitä tarkoittaa taivaan luominen? Jotkut ovat syystäkin hämmentyneitä jakeista, joiden mukaan Jumala loi "taivaan ja maan" (1. Moos. 1:1; vrt. 2:1; 2. Moos. 20:11), sekä siitä, että hän teki auringon, kuun ja tähdet luomisviikon kuudentena päivänä 6000 vuotta sitten (1. Moos. 1:14-19). Luotiinko kaikki taivaankappaleet tuolloin?

Luomisviikko ei koskenut sitä taivasta, jossa Jumala on asunut kautta ikuisuuden. Raamatun alkuluvuissa mainittu 'taivas' luultavasti viittaa maapalloa lähinnä oleviin planeettoihin ja tähtiin.

Sen sijaan että maa olisi ollut Kristuksen ensimmäinen luomisteko, se oli luultavimmin hänen viimeisensä. Raamattu esittää, kuinka Jumalan pojat, luultavasti kaikkien lankeamattomien maailmojen Aadamit, kokoontuivat Herran eteen (Job 1:6-12). Tähän mennessä avaruustutkimus ei ole löytänyt muita asuttuja planeettoja. Ne sijaitsevat ilmeisesti niin kaukana avaruudessa, että ovat varmasti meidän synnin saastuttaman aurinkokuntamme ulottumattomissa.

Luomisen Jumala

Millainen Jumala meidän Luojamme sitten on? Onko sellainen ääretön Persoona kiinnostunut meistä - mitättömistä elämän hiukkasista jossakin hänen suunnattoman universuminsa reunalla? Luotuan maan jatkoiko hän suurempien ja parempien maailmojen luomista?

Huolehtiva Jumala. Raamatun luomiskertomus alkaa Jumalasta ja jatkuu ihmisiin. Siitä ilmenee, että luodessaan taivaan ja maan Jumala valmisti ihmiskunnalle täydellisen ympäristön. Ihmissuku, joka muodostui miehistä ja naisista, oli hänen loistava mestariteoksensa.

Kertomus paljastaa Jumalan huolelliseksi suunnittelijaksi, joka kantoi huolta luomakunnastaan. Hän istutti erityisen puutarhan heidän kodikseen ja antoi heille vastuun sen viljelemisestä. Hän loi ihmiset sellaisiksi, että nämä saattoivat olla yhteydessä häneen. Tämän suhteen ei pitänyt olla luonnoton tai pakotettu, vaan Jumala antoi ihmisille valinnan vapauden ja kyvyn rakastaa ja palvella häntä.

Kristus Luojana. Kolmiyhteinen Jumala toimi luomisessa (1. Moos.1:2,26). Jumaluuden toinen persoona, ennaltaollut Kristus, oli luomisen aktiivi tekijä. Mooses kirjoitti luomiskertomuksen alkusanoissa: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan." Näihin sanoihin liittyen Johannes täsmensi Kristuksen asemaa luomisessa: "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. - - Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä" (Joh. 1:1-3). Myöhemmin samassa kappaleessa Johannes ilmaisee selvästi, kenestä hän kirjoitti: "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" (Joh. 1:14). Jeesus oli Luoja, joka kutsui maailman olemaan (ks. myös Ef. 3:9; Hepr. 1:2).

Jumalan rakkauden osoitus. Miten syvä Jumalan rakkaus onkaan! Kun Kristus kumartui Aadamin ylle muotoillakseen tämän ensimmäisen ihmisen käden, hän tiesi että eräänä päivänä ihmiskädet tulisivat naulitsemaan hänet ristille. Tietyssä mielessä luominen ja risti liittyvät yhteen, sillä Kristus oli teurastettu Karitsa maailman luomisesta alkaen (Ilm. 13:8). Jumalallinen ennaltatietämys *3 ei pysäyttänyt häntä. Golgatan uhkaavan pilven alla Kristus puhalsi Aadamin sieraimiin elämän henkäyksen tietoisena siitä, että tämä luomisteko riistäisi häneltä hengen. Luomisen perustana on käsittämätön rakkaus.

Luomisen tarkoitus

Rakkaus on Jumalan kaikkien tekojen vaikuttimena, sillä Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8). Hän ei luonut meitä vain siksi, että me voisimme rakastaa häntä, vaan myös siksi, että hän voisi rakastaa meitä. Raamattu osoittaakin, mikä on koko maailmankaikkeuden ja sen asukkaiden olemassaolon tarkoitus.

Julistaa Jumalan kunniaa. Luomistekojensa välityksellä Jumala ilmaisee kirkkautensa ja kunniansa. "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin" (Ps. 19:2-5).

Luonto todistaa Jumalasta. Jumalan tarkoituksena on, että hänen luomistekonsa johtaisivat ihmisiä kääntymään Luojansa tykö. "Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua", kirjoittaa Paavali (Room. 1:20).

Kun luonto johtaa meitä Jumalan luo, me opimme enemmän Jumalan ominaisuuksista, joita voidaan liittää omaankin elämäämme. Ja heijastamalla Jumalan luonnetta tuotamme Jumalalle kunniaa ja siten täytämme sitä tarkoitusta, jonka vuoksi meidät luotiin.

Asuttaa maailma. Luojan tarkoituksena ei ollut, että maailma olisi yksinäinen, tyhjä planeetta, vaan se oli tarkoitettu asuttavaksi (Jes. 45:8). Kun ensimmäinen mies tunsi tarvitsevansa kumppania, Jumala loi naisen (1. Moos. 2:20; 1. Kor. 11:9). Siten hän asetti avioliiton (1. Moos. 2:22-25). Ja Luoja ei ainoastaan antanut ihmisparin hallintaan koko vastaluotua maailmaa, vaan hän antoi heille myös etuoikeuden osallistua sen luomiseen sanoessaan: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää" (1. Moos. 1:28).

Luomisopin merkitys

Ihmiset ovat taipuvaisia vähättelemään luomisopin merkitystä. "Mitä väliä sillä on, miten Jumala loi maailman?" he sanovat. "Sensijaan tarvitsemme tietoa siitä, miten pääsemme taivaaseen." Kuitenkin oppi Jumalan luomistyöstä muodostaa "välttämättömän perustan kristilliselle ja raamatulliselle teologialle". *4 Useat perusluonteiset raamatulliset käsitykset rakentuvat sille. *5 Itse asiassa tieto siitä, miten Jumala loi "taivaan ja maan" voi auttaa ihmistä lopulta löytämään tien siihen uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, josta Johannes Ilmestyskirjassa puhuu. Tarkastelemme seuraavassa joitakin seikkoja, jotka liittyvät oppiin luomisesta.

Suoja epäjumalanpalvelusta vastaan. Koska Jumala on Luoja, hän on täysin erilainen kuin kaikki muut jumalat (1. Aikak. 16:24-27; Ps. 96:5,6; Jes. 40:18-26; 42:5-9; 44). Meidän tulee palvella Jumalaa, joka on tehnyt meidät, eikä jumalia, jotka me olemme tehneet. Koska Jumala on Luoja, hän ansaitsee täydellisen alamaisuutemme. Kaikki sellaiset suhteet, jotka häiritsevät tätä alamaisuutta, ovat epäjumalanpalvelusta ja niitä kohtaa jumalallinen tuomio. Näin ollen uskollisuus Luojaa kohtaan on asia, jossa on kysymys elämästä ja kuolemasta.

Oikean jumalanpalveluksen perustus. Meidän jumalanpalveluksemme perustuu sille tosiasialle, että hän on meidän Luojamme ja me olemme hänen luotujaan (Ps. 95:6). Tämän totuuden tärkeys ilmenee siitäkin, että se mainitaan kaikille maailman asukkaille osoitetussa sanomassa juuri ennen Kristuksen tuloa. Kaikkia kutsutaan kumartamaan "häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet" (Ilm. 14:7).

Sapatti - luomisen muistomerkki. Jumala asetti seitsemännen päivän sapatin, jotta meillä olisi viikoittainen muistutus siitä, että olemme hänen luomiaan olentoja. Sapatti oli armon lahja, joka ei kerro meidän teoistamme vaan Jumalan teoista. Jumala antoi tälle päivälle erityisen siunauksensa ja pyhitti sen, jotta me emme koskaan unohtaisi, että työn lisäksi elämään tulee kuulua yhteys Luojan kanssa, lepo ja Jumalan mahtavien luomistekojen ylistäminen (1. Moos. 2:2,3). Korostaakseen sapatin tärkeyttä Luoja asetti sitä koskevan muistutuksen siveyslakinsa keskelle luomisen ikuiseksi merkiksi ja symboliksi (2. Moos. 20:8-11; 31:13-17; Hes. 20:20).

Avioliitto - jumalallinen asetus. Luomisviikon aikana Jumala asetti avioliiton. Hän tarkoitti tämän kahden yksilön välisen pyhän liiton peruuttamattomaksi: miehen tuli liittyä vaimoonsa "niin että he tulevat yhdeksi lihaksi" (1. Moos. 2:24; ks. myös Mark. 10:9).

Ihmisarvon perusta. Luomiskertomus ilmoittaa, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämän ymmärtäminen antaa meille oikean käsityksen yksilön arvosta. Se ei jätä mahdollisuutta itsensä vähättelyyn. Meille on annettu luomisessa ainutlaatuinen asema, johon liittyy erityinen etuoikeus olla jatkuvassa yhteydessä Luojaan ja mahdollisuus muuttua yhä enemmän hänen kaltaisekseen.

Todellisen veljeyden perusta. Jumalan asema luojana merkitsee, että hän on kaikkien Isä (Mal. 2:10) ja että kaikki ihmiset ovat veljiä keskenään. Hän on meidän Isämme ja me olemme hänen lapsiaan. Sukupuolesta, rodusta, kasvatuksesta tai asemasta riippumatta kaikki on luotu Jumalan kuvaksi. Jos tämä ymmärrettäisiin ja sitä sovellettaisiin käytäntöön, maailmasta häviäisi rotukiihko ja kaikenlainen syrjintä.

Henkilökohtainen vastuu. Koska Jumala on meidät luonut, me kuulumme hänelle. Tähän tosiasiaan liittyy se, että meillä on pyhä vastuu uskollisesti huolehtia fyysisistä, henkisistä ja hengellisistä kyvyistämme. Osoitamme kiittämättömyyttä, jos toimimme täysin riippumattomina Luojastamme.

Vastuu ympäristöstä. Luomisessa Jumala asetti ensimmäisen miehen ja naisen puutarhaan (1. Moos. 2:8). Heidän tuli viljellä maata ja "vallita" koko luomakuntaa. Tämän mukaisesti meillä on Jumalan antama vastuu elinympäristömme suojelusta.

Ruumiillisen työn arvo. Luoja antoi ihmiselle tehtäväksi "viljellä ja varjella" Eedenin puutarhaa (1. Moos. 2:15). Tämä osoittaa, että Jumala pitää arvossa ruumiillista työtä.

Aineellisen maailman arvo. Jumala totesi luomistyönsä jokaisessa vaiheessa, että kaikki se, mitä hän oli tehnyt, oli hyvää (1. Moos. 1:10,12,17,21,25,31). Luotu aine ei siis ole olemukseltaan paha vaan hyvä.

Lääkettä pessimismiin, yksinäisyyteen ja merkityksettömyyteen. Luomiskertomus paljastaa, että kaikella on tarkoituksensa ja että mikään ei syntynyt sattumalta. Ihmiskunta oli suunniteltu elämään ikuisesti kestävässä suhteessa itse Luojaansa. Kun ymmärrämme, että luomisellamme on tarkoitus, elämästä tulee merkityksellinen ja rikas. Monien ilmaisema tyytymättömyys ja tuskaisa tyhjyyden tunne häviää, ja tilalle tulee Jumalan rakkaus.

Jumalan lain pyhyys. Jumalan laki oli olemassa jo ennen syntiinlankeemusta. Lankeamattomassa tilassaan ihmisolennot olivat tuon lain alaisia. Sen tarkoituksena oli varoittaa ihmistä itsetuhosta ja osoittaa vapauden rajat (1. Moos. 2:17) sekä turvata Jumalan valtakunnan alamaisten rauha ja onni (1. Moos. 3:22-24).

Elämän pyhyys. Elämän Luoja on jatkuvasti mukana ihmiselämän syntymisessä, ja siksi elämä on pyhää. Daavid ylistää Jumalaa siitä, että Jumala on ollut mukana hänen elämässään alusta alkaen: "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu" (Ps. 139:13-16). Jesajan kirjassa Herra ilmoittaa itsensä olentona, "joka jo kohdussa muovasi sinut" (Jes. 44:24). Koska elämä on Jumalan lahja, meidän on kunnioitettava sitä. Moraalinen velvollisuutemme on säilyttää elämää.

Jumalan luova toiminta jatkuu

Onko Jumala lopettanut luomistyönsä? Luomiskertomus päättyy toteamukseen: "Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on" (1. Moos. 2:1). Uusi testamentti vahvistaa, että "hänen työnsä ovat olleet valmiina maailman luomisesta asti" (Hepr. 4:3). Merkitseekö tämä sitä, että Kristuksen luova voima ei ole enää toiminnassa? Ei lainkaan. Hänen luova sanansa toimii yhä monin tavoin.

1. Kristus ja hänen luova sanansa. Neljä vuosituhatta luomisen jälkeen sadanpäällikkö sanoi Jeesukselle: "Sano vain sana, ja palvelijani paranee" (Matt. 8:8). Aivan samoin kuin hän oli tehnyt luomisessa, Jeesus sanoi sanan - ja palvelija parani. Koko Jeesuksen maallisen toiminnan ajan sama luova voima, joka toi elämän Aadamin elottomaan ruumiiseen, herätti kuolleita ja toi uutta elämää ahdistetuille, jotka pyysivät hänen apuaan.

2. Luova sana tänään. Ei tämä maailma enempää kuin koko maailmankaikkeuskaan toimi minkään oman sisäisen voimansa varassa. Jumala, joka ne loi, pitää niitä yllä. "Hän peittää pilvillä taivaan ja lähettää maan päälle sateen, hän panee versomaan vuorien ruohon. Hän antaa karjalle ravinnon, hän ruokkii korpin pojat, jotka huutavat nälissään" (Ps. 147:8,9; vrt. Job 26:7-14). Hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla, "ja hän pitää kaiken koossa" (Kol. 1:17; vrt. Hepr. 1:3).

Elimistömme jokaisen solun toiminta riippuu Jumalasta. Jokainen henkäys, jokainen sydämen syke, jokainen silmämme räpäys kertoo rakastavan Luojan huolenpidosta. "Hänessä me elämme, liikumme ja olemme" (Ap. t. 17:28).

Jumalan luova voima ei vaikuta ainoastaan luomisessa, vaan myös lunastuksessa ja ennalleen asettamisessa. Jumala luo uudesti sydämemme (Jes. 44:21-28; Ps. 51:12). "Mekin olemme Jumalan tekoa," kirjoittaa Paavali, "luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut" (Ef. 2:10). "Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus" (2. Kor.5:17). Jumala, joka levitti lukemattomat galaksit avaruuteen, käyttää tuota samaa voimaa luodakseen uudesti turmeltuneimmankin syntisen oman kuvansa kaltaiseksi.

Tämä lunastava, uudistava voima ei rajoitu ihmiselämän muuttamiseen. Sama voima, joka alussa loi taivaan ja maan, on viimeisen tuomion jälkeen luova ne uudesti, tekevä niistä uuden, loistavan luomakunnan, uuden taivaan ja uuden maan (Jes. 65:17 - 19; Ilm. 21,22).

Luominen ja pelastus

Jeesuksessa Kristuksessa luominen ja pelastus liittyvät yhteen. Hän loi majesteettisen universumin ja täydellisen maailman. Sekä luomisen ja pelastuksen vastakohdat että niiden väliset yhtymäkohdat ovat merkittäviä.

Luomisen kesto. Luomisessa Kristus käski ja se tapahtui. Hän loi kaiken kuudessa päivässä. Miksi hän käytti luomiseen kuuttakaan päivää? Eikö hän olisi voinut sanoa sanan vain kerran ja saattaa kaiken olemaan hetkessä?

Ehkä hän nautti voidessaan kuutena päivänä vaihe vaiheelta luoda uutta planeettamme pinnalle. Tai ehkä hän "kulutti" aikaa osoittaakseen selvemmin, miten hän arvosti luomiaan olentoja, tai kenties hän halusi jättää seitsenpäiväisen viikon ihmiselle malliksi työnteon ja levon rytmistä.

Mutta Kristus ei ainoastaan sanalla toteuta pelastusta. Pelastustyö ulottuu yli vuosituhansien. Siihen sisältyvät vanha ja uusi liitto, Kristuksen runsaat 33 vuotta maan päällä ja sitä seuraava välitystyönsä taivaassa. Tähän kaikkeen on kulunut pitkä aika - Raamatun kronologian mukaan jo noin 6000 vuotta luomisesta - ja vieläkään ihminen ei ole palannut takaisin Eedenin puutarhaan.

Aika, joka kului luomiseen toisaalta ja uudesti luomiseen toisaalta, osoittaa, että Jumalan toimii aina siten kuin on ihmisen kannalta parasta. Luomiseen käytetyn ajan lyhyys heijastaa Jumalan halukkuutta kutsua nopeasti esiin täydellisiä olentoja, jotka saattoivat nauttia hänen luomisteoistaan. Pitkien aikojen kuluessa tapahtuvan hitaan kehityksen tie olisi ollut vastoin rakastavan Jumalan luonnetta. Toisaalta uudestiluomiseen käytetty aika osoittaa Jumalan halua pelastaa niin monia ihmisiä kuin mahdollista (2. Piet. 3:9).

Kristuksen luova toiminta. Eedenissä Kristus sanoi luovan sanansa. Betlehemissä "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" (Joh. 1:14). Luoja tuli osaksi luomakuntaa - mikä äärimmäinen alentuminen! Vaikka kukaan ihmisistä ei ollut katsomassa, kun Kristus loi maailman, monet saattoivat todistaa voimasta, joka antoi sokealle näön (Joh. 9:6,7), mykälle puhekyvyn (Matt. 9:32,33), spitaaliselle terveyden (Matt. 8:2,3) ja kuolleelle elämän (Joh. 11:14-45).

Kristus tuli maailmaan toisena Aadamina, ihmissuvun uutena alkuna (Room. 5). Hän antoi Eedenissä ihmiselle elämän puun; ihminen naulitsi hänet Golgatalla ristinpuuhun. Paratiisissa ihminen seisoi ryhdikkäänä Jumalan kuvana; Golgatalla Ihminen riippui rikollisen kuvana. Sekä luomisviikon perjantaina että ristiinnaulitsemisen perjantaina sanat "Se on täytetty" julistivat päätökseen saatettua luovaa työtä (1. Moos. 2:2; Joh. 19:30). Ensimmäisen työnsä Kristus toteutti Jumalana, toisen työnsä hän toteutti Ihmisenä.

Kristuksen täydelliset, jumalalliset kädet antoivat ihmiselle elämän. Samoin Kristuksen lävistetyt, veren tahrimat kädet antavat ihmiselle ikuisen elämän. Sillä ihmistä ei ole vain luotu, vaan hänet voidaan myös uudesti luoda. Kumpikin luomisteko on Kristuksen työtä, kumpikaan ei toteudu luonnollisen kehityksen tietä.

Koska meidät on luotu Jumalan kuvaksi, meidät on kutsuttu elämään Jumalan kunniaksi. Luomistyönsä kruunaavana tekona Jumalan kutsuu meitä jokaista yhteyteensä. Kun päivittäin etsimme Kristuksen uudestiluovaa voimaa, voimme heijastaa täydellisemmin hänen kuvaansa Jumalan kunniaksi.

Lähdeviitteet:
1. L. Berkhof, Systematic Theology, 4. uudistettu laitos (Grand Rapids, MI: Wm. B. Eerdmans, 1941), s. 182.
2. Myöskin kunkin luomispäivän arvioiminen vain 1000 vuoden pituiseksi aiheuttaisi ongelmia; Aadamin koko elinaikahan ilmoitetaan lyhyemmäksi kuin yksi sellainen luomisviikon "päivä" (1. Moos. 5:5). Ks. Jemison, Christian Beliefs, s. 116,117.
3. Katso tämän kirjan 4. lukua.
4. Art. "Creation", SDA Encyclopedia, s. 357.
5. Sama; Arthur J. Ferch, "What Creation Means to Me," Adventist Review, 9.10.1986, s. 11-13.

Sivu päivitetty 26.01.2012.