UUSI MAA
Perusluonteiset opinkohdat 28

---

"Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen.  Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon."
Jes. 65:17,18

Pelastuttuaan täpärästi kuolemasta eräs poika sanoi helpottuneena: "Kotini on kyllä taivaassa, mutta en tunne koti-ikävää."

Monet ajattelevat hänen tavallaan, että kuoleman kohdatessa taivas olisi kyllä parempi vaihtoehto sille "toiselle paikalle", mutta että mikään ei vedä kuitenkaan vertoja tälle nykyiselle todellisuudelle - elämälle tässä ja nyt. Jos monien ihmisten käsitykset tämän jälkeisestä elämästä olisivat tosia, tuollainen asenne olisi puolustettavissa. Mutta Raamatun antamien kuvausten mukaan Jumala on valmistamassa lunastetuille jotakin niin loistavaa nykyiseen elämäämme verrattuna, että tuskin kukaan, joka tämän oikein ymmärtää, epäröisi vaihtaa tätä maailmaa tuohon uuteen.

Uuden maan ominaisuuksia

Käsin kosketeltavaa todellisuutta. Raamatun kaksi ensimmäistä lukua kertovat Jumalan luomasta täydellisestä maailmasta, joka oli tarkoitettu hänen luomiensa ihmisolentojen kodiksi. Raamatun kaksi viimeistäkin lukua puhuvat Jumalan luomasta täydellisestä maailmasta ihmiskunnalle - mutta tällä kertaa on kysymys uudestiluomisesta, maailman palauttamisesta ennalleen synnin aiheuttamista tuhoista.

Uudelleen ja uudelleen Raamattu opettaa, että tämä lunastettujen ikuinen koti on todellinen paikka, jossa todelliset ihmiset voivat nähdä, kuulla, tuntea ja kokea. Tämän todellisen taivaan Jumala sijoittaa uuteen maahan.

Pietarin toisen kirjeen 3. luku esittää lyhyesti raamatullisen taustan tälle käsitykselle. Pietari puhuu vedenpaisumusta edeltäneestä maailmasta "sen ajan maailmana", joka hävitettiin vedenpaisumuksessa. Toinen maailma on "nykyinen maa", joka on "tulen tuhoa odottamassa". Se tekee pian tilaa kolmannelle maailmalle, uudelle maalle, jossa vanhurskaus asuu (jakeet 6,7,13). *1 "Kolmas maailma" on oleva yhtä todellinen kuin ensimmäiset kaksi.

Jatkuvuutta ja erilaisuutta. Nimitys 'uusi maa' ilmaisee sekä jatkuvuutta että erilaisuutta suhteessa nykyiseen maailmaan. *2 Pietari ja Johannes kuvaavat, miten vanha maa puhdistetaan tulella kaikesta saastasta ja sitten uudistetaan (2. Piet. 3:10-13; Ilm. 21:1). *3 Uusi maa on siis ensinnäkin tämä maa, ei jokin vieras paikka. Vaikka se onkin uudistettu, se pysyy tuttuna - kotina. Se on kuitenkin uusi siinä merkityksessä, että Jumala poistaa siitä kaikki synnin aiheuttamat vauriot.

Uusi Jerusalem

Uusi Jerusalem on tämän uuden maan pääkaupunki. Heprean kielessä Jerusalem merkitsee 'rauhan kaupunki'. Nykyinen maallinen Jerusalem on harvoin vastannut nimeään, mutta nimitys Uusi Jerusalem vastaa tarkoin todellisuutta.

Yhdistävä side. Tietyssä mielessä tuo kaupunki kytkee toisiinsa taivaan ja uuden maan. Taivaalla voidaan tarkoittaa maapalloa ympäröivää ilmakehää (1. Moos. 1:20) tai tähtitaivasta (1. Moos. 1:14-17), mutta Uusi testamentti puhuu myös 'kolmannesta taivaasta', jolla tarkoitetaan paratiisia (2. Kor. 12:2-4). Näin taivas tuli paratiisin synonyymiksi; sillä tarkoitetaan silloin paikkaa, jossa on Jumalan valtaistuin ja asumus. Tämän mukaisesti Raamattu nimittää Jumalan hallintoa ja ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti hyväksyvät hänen hallitusvaltansa, 'taivasten valtakunnaksi'.

Herran rukouksessa rukoilemme: "Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa." Jumala vastaa tähän anomukseen yli kaikkien odotusten sijoittamalla Uuden Jerusalemin tämän maan päälle (Ilm. 21:1,2). Hän ei ainoastaan uudista tätä maapalloa, vaan hän myös korottaa sen asemaa siitä, mitä se oli ennen syntiinlankeemusta. Siitä tulee maailmankaikkeuden pääkaupunki.

Kaupungin fyysiset piirteet. Johannes turvautuu romanttisiin kuviin kuvaillessaan Uuden Jerusalemin kauneutta. Kaupunki on "niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten" (Ilm. 21:2). Hänen kuvauksensa kaupungin fyysisistä ominaisuuksista korostavat meille sen todellisuutta.

1.Kaupungin valaistus. Ensimmäinen seikka, jonka Johannes mainitsee kuvatessaan pyhää kaupunkia, on sen loisto ja kirkkaus (Ilm. 21:9,11). Jumalan kirkkaus valaisee sen niin, että auringon ja kuun valo ovat tarpeettomia (Ilm. 21:23,24). Mitkään pimeät varjot eivät synkennä Uutta Jerusalemia, sillä sen muurit ja kadut ovat läpikuultavia "ja yötä siellä ei olekaan" (Ilm. 21:25). "Eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa" (Ilm. 22:5).

2. Kaupungin rakenne. Kaupunkia rakentaessaan Jumala on käyttänyt vain hienoimpia materiaaleja. Sen muuri on rakennettu jaspiskivestä, "se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis" (Ilm. 21:11,18). Muurin perustukset on kaunistettu kahdellatoista kalliilla kivellä. Ne ovat: jaspis, safiiri, kalsedoni, smaragdi, sardonyksi, karneoli, krysoliitti, berylli, topaasi, krysopraasi, hyasinttikivi ja ametisti (Ilm. 21:19,20).

Nämä jalokivet eivät kuitenkaan ole varsinaista rakennusmateriaalia. Jumala rakensi kaupungin - sen rakennukset ja kadut - pääasiassa kullasta (Ilm. 21:18,21). Tuota kallisarvoista metallia on käytetty sen rakentamiseen yhtä runsaasti kuin nykyisin maan päällä käytetään betonia. Tämä kulta on hienompaa kuin mikään nykyisin tunnettu kulta, sillä Johannes sanoo sen olevan "kimmeltävää, lasinkirkasta" (Ilm. 21:18).

Sisäänkäynti kaupunkiin tapahtuu kahdestatoista portista, joista jokainen on tehty yhdestä helmestä. "Helmet ovat tulosta kärsimyksestä: pieni häiritsevä hiukkanen pääsee pujahtamaan simpukankuoren sisään, ja kun tuo pieni luontokappale kärsii, se muuttaa tuon häiritsevän tekijän loistavaksi helmeksi. Portit on tehty helmestä. Sinun sisäänpääsysi, minun sisäänpääsyni Jumala takasi äärettömällä henkilökohtaisella kärsimyksellään, kun hän Kristuksessa sovitti kaiken itsensä kanssa." *4

Yhtä merkityksellinen kuin on nykyaikana luettelo kaupungin rakentamiseen tarvituista materiaaleista on se tosiasia, että enkeli, joka näytti Johannekselle kaupunkia, mittasi kaupungin ja sen muurin. Että se voitiin mitata, että sillä oli pituutensa, leveytensä ja korkeutensa, korostaa nykyaikaiselle tietoyhteiskunnan jäsenelle kaupungin todellisuutta.

3. Kaupungin ruoka - ja vesivarat. Kaupungin keskustassa olevasta Jumalan valtaistuimesta kumpuaa elämän veden virta (Ilm. 22:1). Ja monirunkoisen banianpuun tavoin elämän puu kasvaa "virran haarojen keskellä" ,"virran molemmilla puolilla" (VKR). Sen kahdettoista hedelmät sisältävät niitä elintärkeitä aineksia, joita ihmissuku on ollut vailla siitä lähtien kun Aadam ja Eeva joutuivat lähtemään Eedenistä - aineita, jotka estävät ikääntymisen, uupumuksen ja tavallisen väsymyksen (Ilm. 22:2; 1. Moos. 3:22). Ne, jotka syövät tämän puun hedelmiä, eivät tarvitse yön lepoa (vrt. Ilm. 21:25), sillä uudessa maassa he eivät koskaan tunne itseään väsyneiksi.

Ikuinen kotimme

Raamattu tekee selväksi, että pelastetut lopulta perivät tämän maan (Matt. 5:5; Ps. 37:9, 29; 115:16). Jeesus lupasi valmistaa seuraajilleen asuinsijoja Isänsä kotiin (Joh. 14:1-3). Kuten olemme todenneet, Raamatun mukaan Isän valtaistuin ja taivaallinen päämaja on Uudessa Jerusalemissa, joka on laskeutuva tämän maan päälle (Ilm. 21:2,3,5).

Kaupunkikoti. Uusi Jerusalem on se kaupunki, jota Abraham odotti (Hepr. 11:10). Tuohon valtavaan kaupunkiin Kristus valmistaa asuinsijoja (Joh. 14:2) - todellisia koteja.

Maaseutukoteja. Mutta lunastetut eivät ole suljettuja Uuden Jerusalemin muurien sisäpuolelle. He perivät koko maan. Lunastetut voivat lähteä kaupunkikodeistaan maaseudulle suunnittelemaan ja rakentamaan omia unelmakotejaan, istuttamaan viinitarhoja ja nauttimaan niiden hedelmää (Jes. 65:21).

Kotona Jumalan ja Kristuksen kanssa. Uudessa maassa Jeesuksen opetuslapsilleen antama lupaus saavuttaa ikuisen täyttymyksensä: "saisitte olla siellä missä minä olen" (Joh. 14:3). Jumalan inkarnaation eli ihmiseksitulon tarkoitus, 'Jumala meidän kanssamme', on silloin lopullisesti täyttynyt. "'Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan'" (Ilm. 21:3). Siellä pelastetuilla on etuoikeus elää Isän ja Pojan kanssa.

Elämä uudessa maassa

Millaista elämä uudessa maassa on?

Hallitsemista Jumalan ja Kristuksen kanssa. Jumala ottaa lunastetut mukaan valtakuntansa asioiden hoitoon. "Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. - - He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti" (Ilm. 22:3-5; vrt. 5:10).

Emme tiedä heidän hallinta - alueensa rajoja. Voimme kuitenkin olettaa, että heidän tärkeisiin tehtäviinsä kuuluu toimia Kristuksen lähettiläinä maailmankaikkeudessa. He kertovat oman kokemuksensa Jumalan rakkaudesta. Heidän suurin ilonsa on tuottaa kunniaa Jumalalle.

Fyysisiä toimia uudessa maassa. Elämä uudessa maassa tarjoaa haasteita kenelle tahansa ikuisiksi ajoiksi. Jotkut välähdykset lunastettujen mahdollisuuksista herättävät kiinnostustamme, mutta ne eivät alkuunkaan rajoitu siihen.

Olemme jo nähneet raamatullisia lupauksia, joiden mukaan lunastetut "rakentavat taloja ja saavat asua niissä" (Jes. 65:21). Rakentaminen edellyttää suunnittelua niin kuin kaikkea muutakin siihen liittyvää toimintaa. Asuminen puolestaan viittaa jokapäiväisen elämän moniin eri toimintoihin.

Kaiken tarkoituksena on palauttaa ennalleen se, mitä Jumala alunperin luomisessa oli suunnitellut. Eedenissä Jumala antoi ensimmäisen ihmisparin tehtäväksi "viljellä ja varjella" puutarhaa (1. Moos. 2:15). Jos, niin kuin Jesaja sanoi, uudessa maassa istutetaan viinitarhoja, miksi ei myös puutarhoja ja viljavainioita? Jos, niin kuin Ilmestyskirja antaa ymmärtää, siellä soitetaan harppua, miksi ei myös torvia ja muita soittimia? Loppujen lopuksi juuri Jumala itse asetti ihmiseen luomistarpeen ja sijoitti hänet rajattomien mahdollisuuksien maailmaan (1. Moos. 1:28-31).

Sosiaalinen elämä uudessa maassa. Suuri osa ikuisuuden iloista toteutuu suhteissamme toisiin luotuihin.

1. Ystävät ja perheenjäsenet. Tunnemmeko enää ystäviämme ja perheemme jäseniä sen jälkeen kun olemme tulleet kirkastetuiksi, kun meidät on muutettu Jeesuksen kuvan kaltaisiksi? Kun Kristus oli noussut kuolleista, opetuslapset pystyivät tunnistamaan hänet. Maria tunsi hänet äänestä (Joh. 20:11-16), Tuomas hänen fyysisistä piirteistään (Joh. 20:27,28) ja Emmauksen opetuslapset hänen käyttäytymistavastaan (Luuk. 24:30,31,35). Taivasten valtakunnassa Abraham, Iisak ja Jaakob tunnetaan yhä nimestään ja identiteetistään (Matt. 8:11). Voimme hyvällä syyllä olettaa, että uudessa maassa jatkamme suhteitamme niihin, joita nytkin tunnemme ja rakastamme.

Itse asiassa juuri ihmissuhteet - eivätkä vain tutut ja nykyiset ystävyyssuhteet - tuottavat meille siellä iloa ja tekevät taivaasta toivomme kohteen. Sen monet aineelliset edut "näyttävät mitättömiltä verrattuina niihin ikuisiin arvoihin, jotka liittyvät suhteisiimme Isään Jumalaan, Vapahtajaamme, Pyhään Henkeen, enkeleihin, pyhiin kaikista heimoista, kansoista, kielistä ja sukukunnista sekä oman perheemme jäseniin. - - Ei enää häiriintyneitä suhteita, rikkoontuneita perheitä eikä katkenneita yhteyksiä." *5

"Rakkautta ja myötätuntoa, jotka Jumala itse on sieluun istuttanut, voidaan siellä osoittaa mitä aidoimmalla ja suloisimmalla tavalla. Puhdas yhteiskunta pyhine olentoineen, sopusointuinen seurustelu pyhien enkelien ja kaikkien aikojen uskollisten kanssa - - kaikki nämä osaltaan lisäävät pelastettujen onnea." *6

2. Avioliitto? Jotkut Jeesuksen aikalaisista nostivat esiin kysymyksen naisesta, jolla oli ollut kaikkiaan seitsemän aviomiestä mutta joka oli jäänyt kaikista heistä leskeksi. Jeesukselta kysyttiin, kenen vaimo nainen olisi ylösnousemuksen jälkeen. Ei tarvita paljonkaan mielikuvitusta tajuamaan, miten loputtoman monimutkaisia suhteita syntyisi, mikäli tässä ajassa solmitut avioliitot uudistettaisiin taivaassa. Kristuksen vastaus ilmentää jumalallista viisautta: "Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa" (Matt. 22:30).

Jäävätkö siis lunastetut vaille niitä etuja ja siunauksia, jotka nyt liittyvät avioliittoon? Uudessa maassa lunastetut eivät jää vaille mitään hyvää! Jumala on luvannut, ettei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat (Ps. 84:12). Jos se pitää paikkansa tässä elämässä, miten paljon enemmän se onkaan totta tulevassa elämässä.

Olennaisinta avioliitossa on rakkaus. Rakkauden ilmaisemisessa koetaan ilon ruumiillistuminen. Raamattu sanoo: "Jumala on rakkaus" ja "sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni" (Ps. 16:11). Uudessa maassa keneltäkään ei puutu rakkautta, iloa eikä nautintoa. Kukaan ei siellä tunne itseään yksinäiseksi, nälkäiseksi eikä rakkauden puutteessa olevaksi.

Voimme luottaa siihen, että rakastava Luoja, joka suunnitteli avioliiton tuomaan iloa tähän nykyiseen maailmaan, tuo jotain vieläkin parempaa tulevaan maailmaan - jotakin sellaista, joka on avioliittoa niin paljon parempaa kuin hänen luomansa uusi maailma on nykyistä parempi.

Älyllinen elämä uudessa maassa

Henkinen ennallistaminen. Elämän puun "lehdistä kansat saavat terveyden" (Ilm. 22:2). Se terveys, mistä Ilmestyskirja puhuu, merkitsee ennalleen asettamista, sillä kukaan ei siellä tule koskaan sairaaksi (Jes. 33:24,20). Kun lunastetut syövät elämän puusta, heissä uudistuu jatkuvasti Jumalan kuva.

Rajattomat mahdollisuudet. Ikuisuus tarjoaa rajattomia älyllisiä ulottuvuuksia. Uudessa maassa "tulevat kuolemattomat olennot ehtymättömällä ihastuksella tutkistelemaan luovan voiman ihmeitä ja lunastavan rakkauden salaisuuksia. Siellä ei ole julmaa, petollista vihollista, joka kiusaisi unohtamaan Jumalan. Jokaisen sielunvoimat kasvavat ja jokaisen kyvyt lisääntyvät. Tiedon hankkiminen ei väsytä mieltä eikä uuvuta voimia. Siellä voidaan viedä perille mitä suurenmoisimpia yrityksiä, siellä toteutuvat ylevimmät toiveet ja siellä onnistuvat korkeimmatkin pyrkimykset; ja yhä kohoaa uusia korkeuksia saavutettaviksi, uusia ihmeitä ihailtaviksi, uusia totuuksia tajuttaviksi ja uusia tarkoitusperiä hengen, sielun ja ruumiin voimien elvyttämiseksi." *7

Hengellisiä tavoitteita. Ilman Kristusta ikuinen elämä olisi merkityksetöntä. Kautta ikuisuuden lunastetut isoavat ja janoavat enemmän Jeesusta - suurempaa kykyä ymmärtää hänen elämäänsä ja työtään, enemmän yhteyttä hänen kanssaan, enemmän aikaa todistaa lankeamattomille maailmoille hänen verrattomasta rakkaudestaan, luonnetta, joka paremmin heijastaisi hänen luonnettaan. Lunastetut elävät Kristukselle ja hänen kanssaan. He lepäävät hänessä täysin tyydytettyinä ikuisesti!

Kristus itse eli palvellakseen muita (Matt. 20:28), ja hän kutsui seuraajiaan samankaltaiseen elämään. Työskentely yhdessä hänen kanssaan on jo nyt itsessään palkitsevaa. Ja tuohon suhteeseen liittyy vielä suurempi siunaus ja etuoikeus: saada työskennellä hänen kanssaan uudessa maassa. Siellä - suurta iloa ja tyydytystä tuntien - "hänen palvelijansa palvelevat häntä" (Ilm.22:3, VKR).

Vaikka lunastetuilla on tilaisuus tutkia Jumalan luomakunnan aarteita, suosituin tutkimuskohde on risti. Kun heidän älynsä on palautettu sille tasolle, jolle Jumala sen tarkoittikin, ja kun synnin aiheuttama sokeus on poistettu, lunastetut ovat kykeneviä tajuamaan hengellisiä totuuksia tavalla, josta he nyt voivat vain uneksia. He tulevat tekemään pelastuksesta - sen syvyydestä, korkeudesta ja leveydestä, mikä ylittää kaiken mielikuvituksen - tutkimuksensa ja laulunsa aiheen halki ikuisuuden. Tämä tutkistelu auttaa lunastettuja näkemään yhä suurempia ulottuvuuksia totuudesta sellaisena kuin se on Jeesuksessa.

Viikosta toiseen pelastetut kohtaavat toisensa sapatin jumalanpalveluksessa: "Jokaisena sapattuna tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra" (Jes. 66:23).

Kaikki entinen on kadonnut

Kaikki paha on poistettu. Uutta maata koskevista lupauksista eräitä ilahduttavimpia ovat maininnat siitä, mitä siellä ei ole. "Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut" (Ilm. 21:4).

Kaikki nämä murhetta tuottavat asia katoavat koska Jumala poistaa synnin, kaiken pahuuden syyn, sen kaikissa muodoissa. Raamattu mainitsee elämän puun osana uutta maata, mutta kertaakaan ei mainita hyvän ja pahan tiedon puuta eikä mitään muutakaan kiusauksen lähdettä. Tuossa hyvässä maassa kristityn ei tarvitse enää koskaan taistella maailmaa, lihaa tai paholaista vastaan.

Takeena siitä, että uusi maa pysyy "uutena" siitä huolimatta, että sinne tuodaan siirtolaisia synnin saastuttamasta vanhasta maasta, on se tosiasia, että Jumala jättää sen ulkopuolelle "koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä" (Ilm. 22:15; vrt. 21:8). Hänen on pakko näin menetellä, sillä synti turmelee kaiken, minne se päästetään.

"Kaikki kirouksen jäljet katoavat. - - Jää vain yksi muistuttaja: meidän Lunastajamme tulee aina kantamaan ristiinaulitsemisensa merkkejä. Hänen haavoitetussa päässään, hänen kyljessään sekä hänen käsissään ja jaloissaan ovat ne ainoat merkit, jotka muistuttavat synnin julmasta työstä. - - Golgatalla saadut haavat tulevat kautta ikuisten aikojen julistamaan hänen kiitostaan ja todistamaan hänen voimastaan." *8

Menneitä ei enää muistella. Uudesta maasta kirjoittaessaan Jesaja lausuu: "Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen" (Jes. 65:17). Tekstiyhteys kuitenkin ilmaisee, että kysymys on menneitten murheitten unohtamisesta (Jes. 65:16). Lunastetut eivät unohda Jumalan hyviä tekoja, hänen ylitsevuotavaa armoaan, jolla hän heidät on pelastanut. Pyhien oma kokemus Kristuksen pelastavasta armosta on heidän todistuksensa ydinsisältönä halki ikuisuuden.

Synnin oma historia muodostaa tärkeän elementin joka takaa, että "toista kertaa ei teitä kohtaa onnettomuus" (Nah. 1:9). Synnin aikaansaamien surullisten tulosten muisto estää ikuisesti ketään valitsemasta uudelleen tuhoon johtavaa polkua. Mutta vaikka menneet tapahtumat palvelevatkin tärkeää tarkoitusta, taivaan ilmapiiri puhdistaa pois mielestä tuskaiset muistot. Lupauksen mukaan lunastetut eivät enää tunne surua, murhetta, pettymystä eikä mieliharmia.

Mitä hyötyä on uskosta uuteen luomiseen?

Oppi uudesta maasta antaa siihen uskovalle kristitylle monia käytännöllisiä etuja.

Se rohkaisee kestävyyteen. Se auttoi Kristusta itseäänkin. "Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset" (Hepr. 12:2). Paavali rohkaisi itseään miettimällä tulevaa kirkkautta: "Sen tähden me emme lannistu. - - Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden" (2. Kor. 4:16,17).

Se antaa iloa ja varmuutta. Kristus itse sanoi: "Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri" (Matt. 5:12). Paavali toistaa samaa ajatusta: "Se, jonka rakennus kestää, saa palkan" (1. Kor. 3:14).

Se antaa voimaa kiusauksen voittamiseen. Mooses pystyi torjumaan synnin tarjoamat ohimenevät nautinnot ja koko Egyptin aarteet, "sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon" (Hepr. 11:26).

Se antaa esimakua taivaasta. Kristityn palkka ei ole vain tulevaisuudessa. Kristus sanoo: "Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen" (Ilm. 3:20). "Ja kun Kristus tulee, hän tuo aina taivaan mukanaan." Seurustelu hänen kanssaan merkitsee "taivasta sydämessä; se merkitsee jo alkanutta kirkkautta; se on pelastuksen ennakointia ja esimakua." *9

Se johtaa suurempaan tehokkuuteen. Joidenkin mielestä kristityt ovat niin keskittyneitä taivaaseen, ettei heistä ole mitään maallista hyötyä. Mutta juuri tuo usko tämänjälkeiseen maailmaan antaa kristitylle kiintopisteen, josta käsin hän voi liikuttaa koko maailmaa. C.S. Lewis toteaakin: "Jos luet historiaa tulet havaitsemaan, että ne kristityt, jotka saivat eniten aikaan tässä maailmassa, olivat juuri niitä, jotka ajattelivat eniten tulevaa. - - Koska kristityt ovat suuressa määrin lakanneet ajattelemasta toista maailmaa, heistä on tullut niin tehottomia tässä maailmassa. Tavoittele taivasta, niin saat maan kaupanpäällisiksi; tavoittele maata, niin et saa kumpaakaan." *10

"Viisas keskittyy huolellisemmin marmoriveistoksen veistämiseen kuin lumiukon luomiseen." *11 Kristitty, joka aikoo elää ikuisesti, muotoilee elämäänsä luonnollisesti huolellisemmin (ja siten vaikuttaa myös yhteiskuntaan rakentavammin) kuin henkilö, joka ajattelee olevansa vain tätä elämää varten, syntyneensä vain pois heitettäväksi.

"Taivaallisten aiheiden pohdiskelu, jota Pyhä Henki tukee, vaikuttaa voimakkaasti mieleen. Sen avulla mieli kohoaa ja jalostuu. Sen näkökenttä ja toiminta - alue laajenee, ja se voi selkeämmin arvioida näkyvien ja näkymättömien asioiden suhteellisia arvoja." *12

Se paljastaa Jumalan luonteen. Maailma - sellaisena kuin sen nyt näemme - antaa aivan väärän kuvan sekä Jumalan luonteesta että hänen alkuperäisestä suunnitelmastaan tämän planetan suhteen. Synti on niin vahingoittanut maapallon fyysistä ekosysteemiä, että monet tuskin osaavat kuvitella mitään yhteyttä tämän maailman ja sen paratiisin välillä, josta Raamatun alkuluvuissa kerrotaan. Nykyiselle elämälle on luonteenomaista jatkuva taistelu eloonjäämisestä. Ei edes uskova, jonka on taisteltava maailmaa, lihaa ja paholaista vastaan, ilmennä elämässään täsmällisesti Jumalan alkuperäistä suunnitelmaa. Siinä, mitä Jumala on suunnitellut lunastetuille - maailma vapaana Saatanan vaikutuksesta, maailma, jossa yksin Jumalan tarkoitukset hallitsevat - meillä on oikeampi esitys hänen luonteestaan.

Se vetää meitä Jumalan luo. Viimekädessä Raamattu kuvailee uutta maata houkutellakseen ihmisiä Kristuksen luo. Eräs henkilö, jolle kerrottiin pyhien lopullisena kotina olevan tämä maa, joka on ennallistettu Eedenin kauneuteen ja jossa ei ole mitään surua, kipua eikä kuolemaa, väitti vastaan.

"Eihän se voi pitää paikkaansa," hän sanoi, "sehän sopisi tälle maailmalle, juuri sellaisestahan jumalattomat pitäisivät."

"Monet näyttävät ajattelevan, että kristittyjen lopullinen palkka on jotakin sellaista, mitä maailma ei lainkaan kaipaisi; niinpä kun mainitaan jostakin onnen tilasta, jota ihmissydän langenneessa tilassaankin todella kaipaisi, he ajattelevat, ettei sellainen voi kuulua aitoon uskoon." *13 Mikään ei voi olla kauempana totuudesta.

Jumalan tarkoitus, kertoessaan mitä hän on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat, on houkutella yksilöitä, jotka ovat kiintyneet tähän maailmaan. Hän haluaa auttaa heitä tajuamaan tulevan maailman arvo ja antaa heille välähdys siitä kauniista, mitä Isä rakkaudessaan on valmistanut.

Ikuisesti uusi

Tässä vanhassa maailmassa tavataan sanoa, että "kaikki hyvä loppuu aikanaan". Parasta uutta maata koskevissa uutisissa onkin se, että se ei lopu koskaan. Silloin toteutuvat nuo Halleluja-kuoron sanat: "Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellulleen. Hän on hallitseva aina ja ikuisesti" (Ilm. 11:15; vrt. Dan. 2:44; 7:27). Ja kaikki luodut yhtyvät hymniin: "Hänen, joka valtaistuimella istuu, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti" (Ilm. 5:13).

"Suuri taistelu on päättynyt. Syntiä ja syntisiä ei enää ole. Koko maailmankaikkeus on puhdas. Sama sopusoinnun ja ilon sykintä tuntuu läpi koko suuren luomakunnan. Hänestä, joka kaiken on luonut, virtaa elämää, valoa ja iloa rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin. Pienimmästä atomista suurimpaan maailmaan kaikki oliot, elolliset ja elottomat, julistavat himmentämättömässä kauneudessaan ja täydellisessä ilossaan, että Jumala on rakkaus." *14

Huomautuksia ja lähdeviitteitä
1. Ks. James White, "The New Earth. The Dominion Lost in Adam Restored Through Christ", "Review and Herald, Mar. 22,1877, s. 92,93.
2. Kaksi kreikan kielen sanaa Uudessa testamentissa on käännetty sanalla 'uusi'. Neos "ilmaisee ajatuksen uudesta suhteessa aikaan. - - Sen vastakohtana on arkaios, vanha, alkuperäinen, muinainen." Toinen kreikan sana kainos merkitsee uutta muodoltaan tai laadultaan, se viittaa tuoreuteen, erilaisuuteen. "Sen vastakohtana on palaios, vanha, ikääntynyt, kulunut, turmeltunut. Kainos on se sana, jota käytetään kuvailtaessa 'uutta maata'" ("New Earth", SDA Bible Dictionary, rev. ed., s. 792).
3. Sama.
4. Richard W. Coffen, "New Life, New Heaven, New Earth", These Times, Sept. 1969, s. 7.
5. Neal C. Wilson, "God's Family Reunited", Adventist Review, Oct. 8, 1981, s. 23.
6. White, Alfa ja omega 8, s. 178.
7. Sama
8. Sama, s. 175.
9. "Clusters of Eschol", Review and Herald, Nov.14, 1854, s. 111,112.
10. C.S. Lewis, Mere Christianity, (Westwood, NJ: Barbour and Co., 1952), s. 113.
11. Fagal, Heaven Is for You, s. 37.
12. "Clusters of Eschol", s. 111,112.
13. Uriah Smith, "The Popular Hope, and Ours", Review and Herald, Feb. 7, 1854, s. 20.
14. White, Alfa ja omega 8, s. 180.

Sivu päivitetty 26.01.2012.